Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto


Visiteur

/ #11368 Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

2013-04-25 08:56

#11359: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

Tämä onkin mielenkiintoinen asia, sillä miksi sitä syntiä pitää jatkuvasti vihata ja julistaa sitä vihaa? Eikö riitä, että on kerran tarjonnut homoseksuaaleille "pelastumisen" mahdollisuutta, johon he eivät ole halunneet tarttua? Jokainen homoseksuaali on varmasti hyvin tietoinen siitä, miten kristittyjen tiukimmat suuntaukset heihin suhtautuvat ja tietävät kyllä, että homoseksuaalisuus on teidän näkemyksenne mukaan synti (vaikka sivumennen sanoen on ehkä oikeutettua kritisoidakin tätä näkemystä, silloin kun sitä käytetään ihmisten tuomitsemiseen, erityisesti sitä vasten, että yhtä lailla raamattu tuomitsee avioeron, ehkäisyn ja naisen tasa-arvoisen aseman yhteiskunnassa, kirkossa, perheessä jne).

Miksi homoseksuaalien ei yksinkertaisesti voi tämän jälkeen antaa olla niin kuin muidenkin "maailman" syntisten ihmisten? Ei jokaista muutakaan syntistä tällä vimmalla tuomita, ei esimerkiksi muisteta julistaa enää sitäkään, että masturbaatio on yhtä lailla synti ja sellaisia syntiä Suomenmaassa varmasti piisaa. Eikö voisi vain todeta, että homoseksuaalit ovat teidän näkökulmastanne toivottomia tapauksia, eikä mikään tuomitseminen ja synnin vihaaminen auta. Missä kohden raamatussa on säädetty, kuinka monta kertaa pelastusta täytyy tarjota henkeä kohti ja täytyykö sitä juntata ihmiseen ihan väkisin ja paatoksella?

Esimerkiksi Paavali kirjoitti hyvin selkeästi ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille, että ulkopuoliset hoitaa Jumala. Eikö siis homoseksuaaleja todella voi jättää niin sanotusti herran haltuun? 1. kor. 5:12-13 (ja HUOM. tämä on nimenomaan osiosta "Siveettömyyden tuomitseminen"):

"12 Ei kai minun asiani ole tuomita ulkopuolisia? Ettehän tekään tuomitse muita kuin omaan piiriinne kuuluvia. 13 Ulkopuoliset tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."

Näkisin hyvin vahvasti, että mikä tahansa hengellinen yhteisö on tällainen "oma piiri" ja kaikki muut ovat ulkopuolisia, jotka tuomitsee Jumala, eivät ihmiset. Vai onko jollain jokin toinen idea tästä tulkinnasta?