"..valtiosääntökomitean varapuheenjohtaja ja vasemmistososiaalidemokraattien piirissä alan ideologinen johtaja, tohtori Antero Jyränki kirjoitti 1971 teoksessaan Valta ja vallan siirto, että nyt oli koko ajan sitkeästi ja hellittämättä pyrittävä luomaan edellytyksiä sosialismiin siirtymiselle. Lakeja oli muutettava niin laajalti ja syvälti, että koko järjestelmä muuttuu. Maahan oli luotava laaja neuvostojen järjestelmä. Poliittisessa toiminnassa oli oikealta vasemmalle siirtyneen Jyrängin mukaan käytettävä myös ulkoparlamentaarisia keinoja, joista tärkeimpiä olivat mielenosoitukset, lakot ja valistustoiminta.

Suomalaisten maailmankuvan täydellisessä muuttamisessa lähtökohtana oli opetus: ”Peruskoulun opetussisältö on muovattava siten, ettei se tue nykyisiä valtarakenteita”, Jyränki julisti. Tähän opetuksen sisältöön oli vaikutettava ”opetusmateriaalin uudistamisen ja opettajain koulutuksen kertakaikkisen uusimisen kautta”. Ihmisten maailmankuvaan vaikuttivat Jyrängin mukaan lähinnä perhe, oppilaitokset, kirkko, armeija, ay-liike ja joukkotiedotus. Sosialismiin siirtymisessä erityisen tärkeää oli 1) tutkimuspolitiikka ja tiedon hankkiminen, 2) koulutus- ja joukkotiedotus sekä tiedonvälitys ja 3) perustuslain uusiminen.

Vasemmistososialisti Antero Jyränki viittasi yliopistojen ja korkeakoulujen itsehallintovaltaan. Sen kautta oli saatava myös yliopistollinen opetus ja tutkimus ”pois porvarien ylivallasta” ja palvelemaan työväenliikkeen etuja. Mutta esteitäkin näytti vielä olevan sosialismin tiellä. Jyränki ”pahoitteli” lehdistöä tarkoittaen, että ”pääosa Suomen joukkotiedotuksesta oli porvarien käsissä”. Siksi ainakin yleisradiolainsäädäntö tuli Jyrängin mukaan uusia niin, että kaikki Ylen toiminta tulisi kyseisen laitoksen yksinoikeudeksi ja ”kaupallinen yleisradiotoiminta (Mainos-TV) voidaan lainsäädännöllä supistaa olemattomiin”. Tässä yhteydessä Jyränki mainitsi, että ”nykyisen perustuslain voimassa ollessa valtarakenteisiin voidaan suoranaisesti vaikuttaa tehokkaammin eduskunnan ulkopuolelta kuin sen sisäpuolelta käsin”…(7)

Tampereen yliopiston rehtorin Jaakko Uotilan muistiinpanojen mukaan Suomen poliittisiin pelikuvioihin kuului 1970-luvulle tultaessa marxilaisissa piireissä kehitelty strategia, jonka mukaan valta valtiossa voidaan ottaa haltuun kaappaamalla yhteiskunnan instituutiot yksi toisensa jälkeen: radio, televisio, yliopistot ja korkeakoulut sekä erilaiset järjestöt. Sitten kun suuri osa yhteiskunnan instituutioista olisi miehitetty, valtiovallan ylinkin kerros tipahtaisi kumouksen syliin kuin kypsä hedelmä. Siis eräänlainen ”pitkä marssi Maon ja hänen kannattajiensa tapaan”, Uotila sanoo ja kertoo muistavansa vuonna 1970 keskustelun erään opiskelijapoliitikon kanssa. ”Heitin hänelle kysymyksen: miksi ette valtaa opetusministeriötä? Se on jo vallattu, hän ilmoitti itsevarmaan tapaansa.”

http://rauta-aika.blogspot.fi/2012/04/frankfurtin-koulukunnan.html?m=1

#34665: -

Uusi kiitos! Tulikin lukemista iltapuhteeksi.

#34665: -

 

Mutta mites susta tuntuu, että onko tuo kaikki ollut ikäänkuin "vapaa-muurarien" kätkössä oleva huijaus.  Tuntuu kuitenkin että yltiömarxilaista porukkaa ei kuitenkaan ollut hirveän paljon,  vaikka se olikin kovaäänistä: esim Eino S. Repo,  Jyränki ja mitä näitä muita olis ollut. Esim tuo vanhanvaltaajat taisi vain käväistä syvällä marxilaisuudessa.  Kuin murrosikäisyytensä lumoissa.  Mutta sitten taisivat vaihtaa monet kevyempään sosialismiin. 
Mutta onhan siitä hirveän paljon jäänyt jäänteitä kulttuuriin. Ja hengessä on paljonkin tuota mukana,  mutta onko noin päämäärähakuisena kuitenkaan?  En tiedä.  Silti se on yhtälailla toteutunut kuin tuo H.agendakin.

Olisko kuitenkin yleinen maallistumisprosessi ollut ratkaisevampi.  Vaikka se suurelta osin kai tiedostamattaan ajoi noita samoja  pyrkimyksiä.  Jonkinlaista sivuharrastuksena toteutettua arvojen alasajoa. Kun taisi osa itsekkin  60-lukulaisista kavahtaa voimakasta sitoutumista marxilaisuuteen ,  vaan jakoivat kuitenkin jollakin tavalla perinteisiä arvoja,  koska se oli tuttua ja turvallista.  Ja eteenpäin eläessään jakoivat myös  poroporvarillisia arvoja.

Mutta yleistä hapatusta on paljon ollut. Sosiaalidemokratiakin on kuitenkin ollut paljon (Paasio,  Sorsa) tekemisissä myös perinteisiä arvoja ja kr.uskoa edustavien tahojen kanssa.  Yhdessä silloisen maalaisliiton ja kirkon edustajien kanssa on ollut laajapohjainen ja syvä vaikutus hyvinvointivaltion syntyyn.

Ja tällä rakennustyöllä oli kansan syvien rivien siunaus,  ehkä kokoomus  ei niinkään siinä ollut samalla tavalla pienen ihmisen asiaa ajamassa,  mutta muuten pohja oli laaja. Silloin vasemmistokin oli todella köyhänkansan raatajien edustusto.  Jos ei ihan kokonaan,  niin suureksi osaksi,  Ja tietysti monta agitaattoria mukana,  esim Ele Alenius ja Aarne Saarinen ja Taistolaiset.

Tehdastyöväestö,  etenkin Pohjanmaalta etelään siirtynyt oli henkisiltä arvoiltaan hyvinkin perinteisillä linjoilla. 

Mutta asiat taitavat kulkea  aikalailla sisäkkäin ja vähän tiedostetaan pitkiä linjoja tässä kulttuurin muutoksessa,  sikälis tuo on hyvä pitää mielessä.  Vai mitäs meinaat,  olenko väärillä jäljillä?  Jokin vaan tuossa puhtaaksiviljellyssä teoriassa itseäni  kuitenkin tökkii,  en mahda sille mitään.  Ja silti näitä tavotteita on saavutettu,  muttei välttämättäm monetkaan tietoisina F:n koulukunnan tapaan.