#33889: - Re: Re:

Tämä teksti on luotu siinä vaiheessa, kun oli tarve rakentaa kolmiyhteinen jumalkuva aineksista, jotka oli käsiin jäänyt vanhoista kirjoituksista. Samaa jälkikäteen selittelyä kuin täälläkin esitetyt väittämät.

Tuota tekstiä vanhemmassa apostolisessa uskontunnustuksessa puhutaan nimenomaan Jeesuksesta, joka sikisi pyhästä hengestä eikä siinä väitetä, että hän olisi ollut aikojen alusta asti:

Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.

#33892: - Re: Re: Re:

Taustaa
Apostolinen uskontunnustus on lännen kirkon perinteinen kastetunnustus, jolla kristityiksi kääntyneet tunnustivat uskonsa kasteen yhteydessä. Varhaisimmat sanamuodot tunnetaan 200-luvun Roomasta. Lopullinen sanamuoto on 700-luvulta.

Taustaa
Nikean uskontunnustusta pidetään kristikunnan päätunnustuksena, koska se yhdistää idän ja lännen kirkkoja ja sitä käytetään yhä ehtoollisliturgiassa. Se hyväksyttiin 1. ekumeenisessa kirkolliskokouksessa Nikeassa 325 jKr. Sitä täydennettiin Pyhää Henkeä koskevalla osalla 2. ekumeenisessa kirkolliskokouksessa Konstantinnopolissa 381 jKr. Siksi sitä kutsutaan myös Nikaian-Konstantinnopolin uskontunnustukseksi.

http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ekumeeni.html

#33892: - Re: Re: Re:Seuraava teksti ei osu  suoraan siihen kohtaan,  josta nyt on kyse. (Kolminaisuuteen)  Mutta kertoo siitäkuviosta,  josta näitä ajatusrakennelmia on syntynyt:

"Toiseksi historia kertoo nykypäivästä. Meidän on helppo ymmärtää,  miksi Räisänen
luopui ilmoitusteologiasta ja etsi ns. luonnollista teologiaa   

Hän seurasi sitä vanhaa perinnettä, jossa sanoma  erotettiin historiasta.

Samaa periaatetta käyttäen Riekkinen erotti historian teologiasta
.Hänen häkellyttävä väitteensä, että Raamattu ei ole absoluuttista Jumalansanaa,
on nyt helppo selittää. Hän ei nimittäin enää usko, että  Jumalan sanoma löytyisi Raamatusta.

Raamatun “todellinen” merkitysei ole teksteissä, vaan jossain niiden takana.

Vain kunnon eksistentialisti voi sen löytää – ja miksipä ei myös julistaa seurakuntalaisille,  
vaikka sillä ei olekaan absoluttista sisältöä eli pelastussanomaa. 

- Riekkisellä olikin tosi taito puhua saarnojaan aivan kuin hän paremminkin uskoisi,  mitä niissä sanotaan.  Hän sai ne kuulostamaan lähes pyhiltä.  Ei sentään ihan.  Mutta tarkkanapa on oltava sen suhteen,  mitä ja ketä kuulee.  Uskoisin sen olevan aikamoinen yllätys monelle tietää mitä tämän miehen ajatuksissa todella kulki.  
Rehelliseltä se ei ainakaan tunnu.