Luin kauan aikaa sitten sanomalehdestä Vanhan Vaasan tulipalosta. Vähäkyröläinen isäntämies matkusti aamuvarhaisella kaupunkiin. Matkan rasituksesta väsyneenä kävi jonkin kauppahuoneen talousrakennukseen heinäkasan päälle loikoilemaan. Mutta miten sattuikaan sitten. Nukahti ja tupakasta karkasi tuli heinäkasaan ja koko silloinen kaupunki paloi poroksi. Kaupungin asukkaat olivat pahimoilleen vielä kaukana työnteossa heinäpelloilla yms. Tuuli auttoi paloa leviämään ja vahingot sen mukaisia. Kauppahuoneen työntekijäapulaisia epäiltiin huolimattomuudesta ja tulipalon aiheuttamisesta. Kuolinvuoteellaan vasta tunnusti tämä isäntämies, että hänelle se muuten sattui sellainen vahinko, että koko kaupuntki paloi poroksi.

Voisiko tästä jutusta jotain oppia? Olen ainakin sitä mieltä, että olisi kannattanut mennä poliisilaitokselle tunnustamaan ihan rehellisesti. Elämässä sattuu kaikenlaista. Ja ite kukin on sortunut, niin töllön töitä tosiaan. Me suomalaiset olemme keskimäärin aika rehellistä kansaa, sitä on ihan tutkittukin. Ei se niin kamalaa ole vaikka on ajattelemattomuuttaan tai muuten erehtynyt väärälle polulle. Sieltä voi aina palata takaisin ja rehellisesti tunnustaa töpänneensä. Silloin huomaa, että ihmisellä on selkärankaa. Omatuntokaan ei enää kolkuta sen jälkeen.

Nykyisen Vaasan kaupungin keskusta on rakennettu toiseen paikkaan.

#28313: Tunnustaakin voi - Vanhan Vaasan palosta

Lisäystä: Ajattelin jo jonkun kirjoittaneen, että mitenkä sinne poliisilaitokselle vois mennä tunnustamaan kun se on palanu poroksi.

#28313: Tunnustaakin voi - Vanhan Vaasan palosta

Tuon Vanhan Vaasan palon syttymissyyn kirjoitin niin epätarkasti, että sitä täytyy vähän avata.

Muistelen, että sanomalehden mukaan mies nukahti heinäkasan tai muun vastaavan kasan päällä loikoillessaan. Nukahtaessa piippu vierähti heinäkasaan ja sytytti kasan palamaan.