#25118: - Re: Re: Re: Re: Kiinnittymisen kriisi

Vuokko oli meillä varsasta asti. Sitten kasvettuaan sillä ajettiin heinät latoon ja viljat puimakoneelle. Navetan ylisillä piti olla heiniä polkemassa, isä heitti suoloja kintuille, kirveli.
Vuokkolla tehtiin kaikki maatyöt siihen asti kunnes raktorit tuli yleisemmiksi.
Haravakonetta sain ajella alle kymmenvuotiaana, joskus meni seiväs nurin, ei ollu isä äkänen, sitten sain ratsastaa töitten jälkeen. Ei ollu satulaakaan.
Kerran meni kärrystä aisa poikki, kun ajoin heinäkuorman kanssa kiven yli. Toisellakymmenellä olin sillon, siitäkään ei tullu nuhteita, isä vaan teki uuven aisan.
Seittemän vuotias olin, kun opin rrr:n sanomaan, tukkikuorman päällä, oltiin isän kanssa. Siitä sain suklaalevyn, harvinaista herkkua siihen aikaan.

Onko onnikka jo täys, mie tuun mukkaan

#25121: - Re: Re: Re: Re: Re: Kiinnittymisen kriisi

No mukavia muisteluksia!    Olet tainnut nähdä päivänvalon jo lähempänä 50-lukua?
Minäkin ajelin kuus-vuotiaana raktoria pihassa,  etupyörät pyörivät tukinrunkojen päällä tyhjää,  ja isä avuttomana huitoili käsillään.  Eihän siinä pahasti käynyt.  Heinäpellolla ajettiin seipäältä toisen kohdalle,  se oli helppoa.