#22143: - Re: Re: Re: Psykologia, usko, armo ja eheytyminen

No,  pikkusen erilainen on tuo käsitys "tomun luonteesta"  l.perisynnistä,  mutta ihan mielenkiintoinen ja looginen ajatuksena  tuokin on,  mitä esitit.   

Sanan kanssa voi tietysti lähimmäisille tulla hankaluuksia.  Kun se alkaa avautua,  se on niin pohjaton ja mahtava,  että on todella vaikea olla siitä hiljaa.  Mutta on hyvä tiedostaa se lainalaisuus,  että sana haastaa aina kuulijansa.  Se ei koskaan jätä kylmäksi.   Mites sitä nyt sanotaankaan,  suutun ja /tai muutun.  

Niin kuin sade ja lumi,  jotka taivaasta lähtevät,  niin on  minun sanani,  ei se tyhjänä palaja,  vaan tekee sen kuin minä ...?   olen.    Tässä meni vähän käännöksetkin sekaisin.  En millään muista mistä tämä kohta on.  Jäi mieleen tuo vanha teksti,  jonka Riitta Uosukainen luki valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksessa  joskus vuosituhannen vaihteessa.

Meillä on lähes kaikilla myös muisto siitä ajasta,  kun se on ollut pakkopullaa,  ja uhkaavaa,  ja vaativaa,  ja mitä vielä?

#22145: - Re: Re: Re: Re: Psykologia, usko, armo ja eheytyminen

Jesaja 55:10-11.

Ajatukseni perisynnin tulkinnasta on looginen, koska se on todellinen psykologinen mekanismi. Näin pahoinvointi ihmisen elämässä herää ja lisääntyy, näin se siirtyy eteenpäin.

Raamatun sana aukeaa omakohtaisen ymmärryksen myötä, mutta juuri sen takia sitä on hedelmätöntä käyttää umpimähkäisenä opetusvälineenä. Tarkoitan, että jos sitä ymmärtämättömälle tarjotaan raamatunlauseita ikään kuin selityksenä tai perusteluna, mielipiteen motivoimiseen tai keskustelukumppanin sivistämiseksi, pelkkänä sitaattina, se on yhtä hyödyllistä ja avartavaa kuin Ikea-mööpelin piirustuksen vilauttaminen ihmiselle, joka kaipaa tuolia istuakseen.

Siksi se turhauttaa ja ärsyttää, pikemmin kuin uhkaa tai vaatii.

On pikemmin niin päin, että Raamatun teksti osoittaa sisältönsä ymmärryksen kautta, kuin että se itsessään selittäisi mitään. Siksi juuri Raamattua tulkitaan ja täytyykin tulkita, mieluummin kuin suoraan yrittää käyttää sitä osviittana. Suuri osa Raamatun todellisesta henkisestä informaatiosta on vertauskuvallisessa muodossa eikä suorana kuvailuna, joten jos sen tulkitsee liian suoraan, sen koko todellinen merkityssisältö saattaa mennä sivu suun.

Tarkoitan, että jos ei esim. tajua käärmeen olevan vertauskuva pahuudelle, ihminen alkaa vihata käärmeitä, näitä suomuisia kiemurtelijoita, kun hänen pitäisi vihata kärsimyksen ja tuhon aiheuttajaa.

On siis olemassa pedagogisesti parempaa materiaalia kuin itse Raamattu, vaikka kyseinen opus sisältäisikin kaiken sen, mitä ihminen tarvitsee. Se vaatii koodiavaimen avautuakseen ihmiselle, eli sitä ei voi käyttää sellaisenaan. Siitä tajuaa yhtä vähän kuin salakirjoituksesta, ellei tämä koodi ole hallinnassamme.

Tätä ei raamattusitaattien toistoautomaatit näytä ymmärtävän. Pahimmillaan he lukevat "kuin piru Raamattua", etsivät sieltä jotakin heille sopivaa, mutta parhaimmillaankin heidän tapansa toimii hyvää ajatustaan vastaan.