(Sorry, pakko vastata tällä tavalla kun ohjelma tökkii pahasti vastatessa suoraan)

Et välttämättä ole ymmärtänyt väärin. On kertakaikkiaan piristävää kuinka keskustelusi myötä olet edesauttanut keskustelun suuntaa hieman muuhun suuntaa. Olisin siinä kohtaa haastanut vielä pidemmälle. Samantyyppisten intressien lisäksi minulla taas on aina ollut intohimona peilata mielen asioita myös uskontojen, uskomusten ja uskon kautta. Omaan kohtalaisen laajan kirjon aiheista todetakseni kuinka kaikessa lopulta yritetään päästä samaan päämäärään mutta ihmiset syystä jo mainituistakin pitävät niin tiukasti kiinni dogmeista ja ismeistä. Harmillista asiassa on se että silloin on vaikea huomata että kaikki taistelu on lopulta aivan turhaa. Oma kokemukseni on että mitä enemmän on peilipintaa sitä kauemmaksi itsestä pääsee ja sitä tarpeettomaksi jaottelut, erottelut, sormella osoittelut, dogmit, ismit ... jne muuttuvat. Tässä ja nyt on ainoa jolla on väliä. Tässä ja nyt menee kuitenkin niin syväksi pohtimiseksi ettei näillä foorumeilla ole halua alkaa pohtimaan sillä täälläkin on niin monta voimallisesti dogmista keskustelijaa ettei sanan säilältä voi välttyä. En koe että jakeiden toistamisella saadaan kunnon keskusteluyhteyttä toiseen olevaiseen. Tämän lisäksi sinunkin mainitsemassasi elinympäristössä ei ole kovinkaan paljon tilausta eikä tilaa pitkille selonteoille. Arvot ovat muuttuneet twitter maailmaksi mutta jos voin ihmisiä kohdatessa esimerkilläni jakaa jotakin niin jaan sitä mielelläni ja niin vaikuttaa käyvän vaikken ole sitä edes siksi tarkoittanut. Näin "vahingossa" vaikutamme toisiimme, sinäkin. Kun pitää aistit auki, saa monesti sitä mitä sillä hetkellä tarvitsee ja sen kun ei edes tarvitse olla mitään suunnitellun suurta vaan avoimien sydänten vuorovaikutusta. Kuitenkin twittermaailmallakin on varmasti tarkoituksensa uuden polven muutosten myötä. En välttämättä pidä kaikista muutoksista mutta uskon että olevalla on keinonsa korjata asioita jotka eivät ole hyväksi maapallolle enkä aio kuluttaa energiaani haromalla vastaan asioihin jotka muuttuvat joka tapauksessa. Tämän hetkisetkin aikuiset pitävät vääjäämättä kiinni omien arvojensa mukaisista asioista. Se on kuitenkin vain egon työtä. En ole vielä törmännyt yhteenkään ihmiseen joilla olisi täysin samassa järjestyksessä olevat arvot. Joten jos se olisi tae rauhalle, voisimme unohtaa koko jutun mutta evoluution kehitykseen sisältyy toivottavasti ja todennäköisesti paljon muutakin.

#22027: - 22011

Kiitos ystävällisistä sanoista! Haluan kommentoida tätä ajatuksella, mutta siksi se jää myöhempään. Elämä kutsuu! Mukavaa iltaa kaikille!

#22027: - 22011

Aate on kuin suodatin, jonka läpi katsottuna karsiutuu pois kaikki muu. Onko siis pahempaa tapaa erottaa itseään olevaisuuden monipuolisuudesta, todellisuuden kokonaisvaltaisuudesta?

Olemme ilmeisesti tarkkailleet samaa maisemaa eri suunnista, mutta nähneet saman asian.

Koen, että näkevällä on vastuunsa auttaa sokeita rinnakkaiskulkijoita perille löytämisessä, ja aatteen sokaisemat ovat totisesti niitä, joita pitäisi auttaa. Vain avoimin silmin ja mielin voi päästä näkemään kokonaisuuden, kuin taas itseään rajoittamalla tekee itsestään rajallisen. Jos sanoo "tämä on näin", sitoutuu itse kiinni tähän käsitykseen. Mutta missä hän silloin on, jos tämä käsitys ei ole oikein, tai jos se on vain pieni osa totuutta? Jos hän sanoo: "sinä olet väärässä", hän sulkee oven itseltään koskaan pääsemästä siihen suuntaan.

Vain pelkäävä mieli sulkee itsensä itse vetämiensä rajaviivojen sisään.

Täytyy myös ottaa huomioon, että vaikka "absoluuttinen todellisuus" (eli se, mikä oikeasti on, katsojasta riippumatta) on tietynlainen, siihen voi jokainen osaltaan vaikuttaa. "AT" (absol.todell.) ei ole mitään jäykkää ja muuttumatonta, vaan se elää ja muotoutuu jatkuvasti. Me voimme siis toimillamme vaikuttaa siihen, millainen tuo AT on.

"Subjektiivinen todellisuus" ("ST") on se, mitä itse kukin meistä tietää, uskoo tai luulee näkevänsä, tai haluaa nähdä. Meillä on aistimme, meillä on älymme, ja meillä on opittu mallisto, jonka avulla hahmotamme olevaisuutta. Mutta koska emme ole sataprosenttisia havaitsijoita, ero AT:n ja ST:n välillä on, yksilön havainto- ja prosessointikyvystä sekä mielen vapaudesta riippuen, vaihtelevan suuri. Hyvä esimerkki on väsynyt tai juopunut havaitsija, joka ei mitenkään voi nähdä maailmaa niin kuin raitis ja pirteä ihminen.

Mutta havaintokykyämme rajoittaa niin moni muukin tekijä. Siksi tuskin kellään meistä on täydellisesti AT:tä vastaava ST. Jokaisen mielikuva olevaisuudesta on hänen omansa, ja se kattaa vain osan siitä, mitä olevaisuus oikeasti on. Uskonto on eräs tapa yrittää hahmottaa AT:tä, ja tiede on toinen. Mediasta ja telkkarista meille tarjotaan yhtä mallia AT:sta, ja kouluissa samoin. Se, joka itse omin silmin katselee ympärilleen, näkee olevaisuuden tietenkin omavaltaisemmin.

Aate, dogmi, ismi ja muut "kehyksin rajatut" katsomukset tarjoavat siis vain pienen ikkunan maailmaan, ja pahinta niissä yleensä on se, että tämäkin ikkuna on vahvasti manipuloitu. On kuin meitä sen kautta yritettäisiin näkemään auringonnousu sinisen lasin läpi: "tuollainen se oikeasti on!". Maailma näytetään tietynlaisena, ihminen tietynlaisena, ja sinä itse olet myös tietyllä tapaa määritelty, ja sinun halutaan uskovan tämä.

Turvaton ihminen, jolla on tietoisuus itsestään ja oma identiteetti hukassa, on altis uskomaan. Hän haluaa tarrautua siihen, mitä muut ajattelevat ja tahtovat. Hän ei ole itsenäinen, eikä siksi uskalla toimia ja ajatella itsenäisesti. Hän takertuu ilmiöihin ympärillään. Hän usein voimaantuu aatteesta, se antaa hänelle identiteetin ja motiivin, joten hän kokee sen hyväksi. Hän valitsee aatteen, joka resonoi hänen toiveidensa ja tuntemustensa kanssa.

Ihminen, joka on varttunut turvallisuuden ympäröimänä, ei sorru aatteisiin. Hän on turvassa itsessään, ja uskaltaa luottaa itseensä. Hän ei etsi ryhmän tukea ja ulkopuolista suojaa.

Jos ihmisen ST eroaa paljon AT:stä, hän kokee ymmärrettävästi suurta hämminkiä. Siksi hän takertuu aatteeseen sitä lujemmin, mitä suurempi tämä kuilu todellisuuden ja mielikuvan välillä on. Fanaattisimmat ja aggressiivisimmat aatteen kannattajat ovat siis niitä, jotka ovat pahiten eksyksissä. Nämä ovat juuri niitä, jotka voimallisimmin haluavat levittää keinotekoista kuvaansa ja käännyttää muita ajattelemaan samoin. Nämä ovat niitä, jotka tulevat vaatimaan sinun muuttumistasi, jotta kelpaisit, ja he vaativat sitä väkisin.

Heitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa niihin, jotka todella näkevät maailman avoimesti, ja haluavat auttaa muitakin näkemään avoimesti. Nämä tunnistaa siitä, että he eivät pakota ketään, he vain kertovat näkemyksensä, ja kehottavat muita itse miettimään. He tarjoavat vaihtoehtoja, mutteivät väkisin yhtä ainoata. He antavat sinun olla sellainen, kuin mitä koet olevasi, mutta huomauttavat, että ehkä olet tietämättäsi kasvanut näkemään itsesi todellisuudesta erkanevalla tavalla. He eivät pakota, vaan jättävät ratkaisun sinulle itsellesi. He kehottavat sinua tutustumaan rehellisesti omaan itseesi, eivät yritä lyödä sinuun leimoja: "tällainen olet".