#21903: - Re: Re: Re: Re: Vapaat tunteet ja tunnekoukut

En kyseenalaista homojen kykyä kasvattaa lapsia. Siihen pystyy jokainen, joka rakastaa lapsiaan. Lasten kasvatus on ongelma aivan liian monessa heteroperheessäkin.

Mutta lapset ovat herkkiä vaikutteille, ja minua huolestuttaa erittäin paljon ilmeinen arvokriisi, joka länsimaita vaivaa. Eräs tähän kytkeytyvä ongelma on sukupuoli-identiteetin vähittäinen hämärtyminen. Sukupuolisesti "hämäriä" ihmisyksilöitä on aina ollut, mutta viime vuosikymmenten aikana tästä on tullut eräänlainen kasvava epidemia. Lapsia ihan tietoisesti yllytetään kasvattamaan - tasa-arvon nimissä - sukupuolisesti mahdollisimman neutraaleiksi, ja "perinteiset" mies- ja naisroolit ovat demonisoituja (vaikka siitä huolimatta - tai ehkä juuri sen takia - ovat mainoksissa ja viihteessä ym. korostuneet äärimmilleen!). Mutta sukupuolettomuus ei ole tasa-arvoa vaan tasapäistämistä, ja selvän sukupuoli-identiteetin omaksuminen on ihmisyksilölle tärkeä osa henkilökohtaista identiteettiä. Onko sitten ihme, että moni lapsi ei lopulta tiedä, onko kissa vai koira?

Mitä siitä sitten seuraa, jos sukupuolirajat poistetaan myös julkisesti ydinperheestä? Jos lasta kasvattaa kaksi samanneuvoista, joiden oma sukupuoli-identiteetti parhaimmillaan kummallakin on jotakin muuta kuin hänen fyysinen kehonsa osoittaa? Mitä heidän lapsensa sitten ottavat omaksi sukupuoliseksi mallikseen?

Heterous on implisiittisesti normaalia lasten teossa ja kahden sukupuolisesti selvärajaisen aikuisen roolin läsnäolo tähdellistä, jotta lapset saisivat tarvitsemansa tuen fyysisen sukupuolensa mukaisen varttumisen tueksi.

Selvennän vielä, että minulla ei ole mitään sitä vastaan, että homot osallistuvat lasten kasvatukseen esim. päiväkodissa tai kouluissa. Mutta vanhempina he ovat lastensa vahvimman tunnesiteen kohteena, ja lapset omaksuvat heidän olemuksestaan paljon. En tietenkään väitä, että jokainen sateenkaariperheen lapsi olisi lopputulokseltaan häilyväinen, mitä sukupuoli-identiteettiin tulee (saati homoseksuaalinen). Useimmat homot lienevät sitä paitsi varttuneet heteroperheissä. Mutta mikäli yhteiskunta avautuu tekemään tästä normitilan ja hyväksyisi homojen vapaan adoption, ilmiö korostuisi merkittävästi.

Toki voin kuvitella yhteiskunnan, jossa kaikki ovat enemmän tai vähemmän androgyynejä, mutta onko se enää ihmisten maailma? Onko tervehenkinen mieheys ja naiseus niin iso mörkö, että niitä vastaan pitää väkisin taistella? Eiköhän nyky-yhteiskunnan yksilöiden selvä sukupuoli-identtiteettinen ahdistus johdu juuri tästä taistelusta?

Kaikkein tähdellisintä on kuitenkin, että jokaisen lapsen tulisi saada varttua turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä, ja "juurtua" ydinperheeseen, jonka suojissa hänelle kehittyy "kodin" rauhan ja yhteenkuuluvuuden tunne. Oli lasten kasvattajina ja huoltajina kuka tahansa, tämän pitäisi olla jokaisen yhteiskunnan kunnia-asia ja itsestäänselvyys. Lapsemme ovat tulevaisuutemme.

P.S. Psykopatian hoito on ongelmallista juuri sen takia, ettei potilas itse ymmärrä mielentilaansa, vaan ulkoistaa kaikki ongelmansa. Hänen hoitomotivaationsa on siksi nollassa, mikä estää häntä ottamasta ulkoisia vaikutteita. Mitä pedofiliaan tulee, uskon että ongelma on ennemminkin hoitotavassa ja siinä, ettei pedofilian luonnetta ehkä ole ymmärretty oikein.

Toisaalta pedofilialle, kuten muillekin seksuaalisille suuntauksille on ominaista, että siitä tulee tärkeä osa ihmisen henkilökohtaista identiteettiä. Siitä syystä yksilö kokee tarvetta takertua siihen, sillä kaikki mikä uhkaa identiteettiämme, uhkaa meitä itseämme ja sitä kautta elämisen oikeuttamme. Vaikka pedo siis varmasti ymmärtää tekevänsä väärin ja haluaisikin "parantua", hän kokee tunnetasolla olevansa identiteettinä pedofili, eikä tunne voivansa irrottautua tästä identiteetistä tuhoamalla samalla oman itsensä. Paranemiseen tarvitaan siis hyvin syvälle ulottuva tunnepsyykkinen uudelleenjärjestely, joka voi potilaan psyykkisestä suojauksesta riippuen viedä paljonkin aikaa. Se ei ole tahdon alainen ratkaisu, kuten ei homoseksuaalisuudenkaan kanssa. Tahto on kuitenkin edellytys prosessin käynnistymiselle.

Sukupuolivietin poistaminen kemiallisesti on tietenkin helppo ratkaisu, mutta ei poista itse ongelmaa, eli tunne-elämän "väärinkytkentöjä". Pedofiliaan voi sisältyä myös vallan tunteen tyydytystä, mikä tuo ongelmaan lisähaasteen, ja kemiallisesti kuohittunakin tällainen henkilö saattaisi hyvinkin haluta käydä käsiksi lapsiin.

#21954: - Re: Re: Re: Re: Re: Vapaat tunteet ja tunnekoukut

Onko tervehenkinen mieheys ja naiseus niin iso mörkö, että niitä vastaan pitää väkisin taistella? Eiköhän nyky-yhteiskunnan yksilöiden selvä sukupuoli-identtiteettinen ahdistus johdu juuri tästä taistelusta?

Asiaa!!

#21954: - Re: Re: Re: Re: Re: Vapaat tunteet ja tunnekoukut

Juuri näin. Um tausend Mal Danken!

#21954: - Re: Re: Re: Re: Re: Vapaat tunteet ja tunnekoukut Toki voin kuvitella yhteiskunnan, jossa kaikki ovat enemmän tai vähemmän androgyynejä, mutta onko se enää ihmisten maailma? Onko tervehenkinen mieheys ja naiseus niin iso mörkö, että niitä vastaan pitää väkisin taistella? Eiköhän nyky-yhteiskunnan yksilöiden selvä sukupuoli-identtiteettinen ahdistus johdu juuri tästä taistelusta?

Kiitos kirjoituksestasi, jossa toit julki asiantuntemuksesi. Ei se enää sitten voi olla ihmisten maailma. Tämän olemme kokeneet työpalla, kun painostustakin on ollut ei homolta vaan "homomyönteiseltä"  ja puolueenkin arvannette. Kaikki toiset vaikenevat ja poistuvat, kun emme halua riidellä. Siitä on tullut harmillinen ikävä asia, kun tervehenkisestä mieheydestä ja naiseudesta on tehty niin iso mörkö joka ulottuu arkiseen työntekoon asti. Tästä on tullut ahdistusta. Täälläkin keskusteluissa olemme mukamas suvaitsemattomia, pahoja ihmisiä ja maahan lyötyjä.

#21954: - Re: Re: Re: Re: Re: Vapaat tunteet ja tunnekoukut

Tuo arvoasiahan ei ole lapsistalähtöinen ongelma vaan hukassa olevien aikuisten manipulaatio herkkiin olentoihin.

Sinällänsä tuo arvokriisiasia on hieman erillinen keskustelu eikä se liity yksistään tämän palstan aiheeseen. On monta peruskriisiin johtavaa ongelmaa. Naisten tasa-arvo asia on hieman kaksipiippuinen juttu ja se yksistään aiheuttaa muutostilan. Ja juuri miesten ja naisten roolien sekametelisoppa antaa jalansijaa todellakin toisenlaiselle lapsen kasvatukselle eikä rakastavaa vanhempaa voi erotella sukupuolen mukaan. Vielä vajavaisempi voi olla yksinhuoltajan lapsi.

Jos katsoo edelleen kauempaa niin universumi korjaa kyllä itse itseään ja tämänkin tyyppiset muutokset tapahtuvat syystä. Ihminen voi ne hyväksyä ja mukautua peliin (sillä peliähän tämän on) tai voi tehdä elämästään kurjaa turhautumalla jokaisesta muutoksesta. Ketä hän tällä eniten satuttaa on omaa itseä, ei edes egoa vaan itseä.

Lapsi on johdateltavissa manipulaatiolle. Luotaisesti hän on hyväksyvä. Kysyin kummilapseni sekalaisella kirjolla varustettua luokkakuvaa katsellessani että mistä maasta tuo lapsi on. Hän katsoi minua suurin silmin pitkään ja totesi et höh Suomesta. Naurahdin itselleni, no niinpä tietenkin miten se lapsi oppisi mitään hölmöyksiä ilman vanhempiensa arvomaailmaa. Minkä vuoksi heille edes pitäisi opettaa niin rakkaudetonta kieltä. Joten siinä mielessä seuraava väitteesi oli aika hurja .....

"Eräs tähän kytkeytyvä ongelma on sukupuoli-identiteetin vähittäinen hämärtyminen. Sukupuolisesti "hämäriä" ihmisyksilöitä on aina ollut, mutta viime vuosikymmenten aikana tästä on tullut eräänlainen kasvava epidemia. Lapsia ihan tietoisesti yllytetään kasvattamaan - tasa-arvon nimissä - sukupuolisesti mahdollisimman neutraaleiksi, ja "perinteiset" mies- ja naisroolit ovat demonisoituja (vaikka siitä huolimatta - tai ehkä juuri sen takia - ovat mainoksissa ja viihteessä ym. korostuneet äärimmilleen!). Mutta sukupuolettomuus ei ole tasa-arvoa vaan tasapäistämistä, ja selvän sukupuoli-identiteetin omaksuminen on ihmisyksilölle tärkeä osa henkilökohtaista identiteettiä. Onko sitten ihme, että moni lapsi ei lopulta tiedä, onko kissa vai koira?"

Ilman pelkoakin tänne maapallolle mahtuu niin heteroita kuin homojakin. Aina on tarpeeksi heteroja maan täyttämistä varten. Ja sitä täyttöä ei tällä hetkellä tarvita joten siksikin on oikea hetki elää totutusta tavasta poikkeavaa elämääkin.

Joten siksi

"Toki voin kuvitella yhteiskunnan, jossa kaikki ovat enemmän tai vähemmän androgyynejä, mutta onko se enää ihmisten maailma? Onko tervehenkinen mieheys ja naiseus niin iso mörkö, että niitä vastaan pitää väkisin taistella? Eiköhän nyky-yhteiskunnan yksilöiden selvä sukupuoli-identtiteettinen ahdistus johdu juuri tästä taistelusta?lkaa lapsenkaltaisia on lause jota ymmärrän kaiken aikaa paremmin."

tämä on turha pelko.

Ja ne sukupuolirajat muuttuvat kyllä ihan omasta takaa by heterot. Siihen ei tarvita homojen osoittelua. Yhtä hyvin tässä kohtaa voitaisiin näpäytellä itsekkäitä äitejä jotka eivät malta pysyä kotona kasvattamassa lapsiaan. Tai miehiä joitka egotaustaisella pelottelulla saavat roolit kääntymään nurinpäin.

#21954: - Re: Re: Re: Re: Re: Vapaat tunteet ja tunnekoukut

"Lapsia ihan tietoisesti yllytetään kasvattamaan - tasa-arvon nimissä - sukupuolisesti mahdollisimman neutraaleiksi, ja "perinteiset" mies- ja naisroolit ovat demonisoituja (vaikka siitä huolimatta - tai ehkä juuri sen takia - ovat mainoksissa ja viihteessä ym. korostuneet äärimmilleen!)."

Annat kovin väärää todistusta asiasta, josta et ilmeisesti taaskaan tiedä oikeasti mitään, ainoastaan luulet.

Sukupuolisensitiivinen kasvatus ei estä poikaa leikkimästä rajuja ja tyttöjä hellyyttä ja huolenpitoa tuhkuvia leikkejä. Pointti on siinä, että sillä halutaan poistaa esteet tytöiltä leikkiä rajusti ja pojilta osoittaa hellyyttä ja huolenpitoa. Jos se hajoittaa maailmasi, niin en voi kuin valittaa - kaikkien meidän muiden puolesta.

#21954: - Re: Re: Re: Re: Re: Vapaat tunteet ja tunnekoukut

Psykopatiassa ja pedofiliassa on enemmän yhteistä kuin kummallakaan on yhteistä homoseksuaalisuuteen. Molemmissa on kyse toisen ihmisen hallinnan halusta ja nautinnosta, kuinka se tapahtuu oman erinomaisen ihmissuhdeosaamisen kautta. Milemmissa myös taustalla on yleensä oletusarvoisesti omakohtainen traumaattinen kokemus, vaikka en toki väittää  jokaisesta yksityistapauksesta osoittaa. Homouden taustalta tällaista ei ole onnistuttu näyttämään toteen innokkaista yrityksistä huolimatta. Aiemmin esittämäni perusteella väitän, että kyse on astetta perustavanlaatuisemmasta variaatiosta "perusheterosta", jolla on geneettis-biologinen kytkös.

Yhteistä näille kaikille ja monille muillekin on se, että aivoja on äärettömän vaikea kytkeä pakille, kun kehitys tiettyyn suuntaan menee. Myös alkoholisti on alkoholisti hautaan asti, vaikka voikin juomistaan oppia säätelemään. Psykopaatille ja pedofiilille voidaan tällainen säätelyvaade asettaa, koska heidän taipumuksensa tuottaa tuhoa ympäröivässä yhteisössä. Homoille tällaista vaadetta ei ole millään mittapuulla mielekästä tai moraalista edes asettaa.