on melkoisen kimurantti ja toisaalta tarpeeton. Luokittelu tapahtuu häilyväisen teorian mukaan, riippuen ihmisen arvomaailmasta.
Jos olen naimisissa oleva nainen. Mieheni ei tee juuri mitään, ei kotona eikä ulkona eikä henkinen yhteytemmekään olisi kummoinen. Tämän seurauksena ihastuisin samaa sukupuolta olevaan henkilöön.
Tuleeko minusta syntinen aviorikkoja?
Muutunko yhtäkkiä homoseksuaaliksi?
Tiesinkö alunperinkään mikä olen jos kykenisin rakastumaan henkilöön?
Mikä osa minusta riippui?
Eheytyisinkö nyt tekoni seurauksena kun haluan toteuttaa vihdoin omaa elämääni?

"Totuus" kuitenkin on se että ihminen on valinnut vajavaisuuden löytääkseen takaisin eheyteen
ja kun ympärilleen katsoo ei voi muuta todeta.

#21827: sinä viisas joka haluat erotella - Luokitteluidea

Sanavalinnoista oletan että kysymyksesi oli asetettu minulle. Vastaan joka tapauksessa, sillä asia kiinnostaa.

En halua erotella, vaan ymmärtää. Ymmärtäminen on tärkeätä päätöksiä tehdessä, sillä muuten päätöksistä voi seurata huonoja asioita. Mikä olisi sitä paitsi ihmiselle tärkeämpää kuin ymmärtää itseään, omia toimiaan ja vaikuttimiaan?

Jos olet (käytän "sinä-passiivia", eli en viittaa tällä erityisesti kysyjään, vaikka lähdenkin liikkeelle hänen esimerkistään) naimisissa miehen kanssa, johon sinulla ei ole toimivaa yhteyttä, oletko silloin tehnyt hyvän ratkaisun? Oletko valinnut kumppanin toimivien perusteiden pohjalta? Mitä se kertoo itsestäsi kumppanin valitsijana? Vai oletko varma, että kumppanisi oli oikeasti hyvä mies sinulle ennen naimisiin menoa, ja sitten muuttui huonompaan suuntaan?

Yhtä kaikki, liittonne on toimimaton, ja sille täytyy tehdä jotakin. Joko liitto korjataan - johon tarvitaan kummankin osapuolen osallisuutta - tai sitten erotaan. Erehdyksiä sattuu, ja ne voidaan korjata.

Et voi syyttää huonoa suhdetta siitä, jos ihastut johonkin toiseen. Se ei ole kumppanisi eikä suhteennekaan syytä. Ihastuminen on luonnollinen mekanismi, joka on erityisen aktiivinen silloin, kun itse kokee toimivan ihmissuhteen puutosta elämässään. Syy on siis siinä, että elät huonossa suhteessa, etkä ole tehnyt asialle mitään.

Jos petät puolisoasi hänen selkänsä takana ilman hänen suostumustaan, sinusta tulee aviorikkoja, mutta "synti" on uskonnollinen käsite, joten siitä ei tässä sen enempää. Pettäessäsi miestäsi teet kuitenkin väärin miestäsi ja suhdettanne kohtaan, joten teko on joka tapauksessa vahingollinen ja itsekäs.

Jos ihastut samansukuiseen, sinusta ei "tule" homoseksuaalia. Olet todennäköisesti biseksuaali, tai mahdollisesti tietämättäsi otit miehen vain koska "niin tehdään", vaikka sisimmässäsi olit homo jo silloin. Sehän voisi osaltaan selittää, jos et olekaan koskaan ollut henkisesti miehestäsi kiinnostunut. Tämän jokainen tietää parhaiten itse.

Toinen ja todennäköisempi syy huonossa suhteessa elämiselle on itsensä tuntemisen puute (mikä selittäisi myös häilyvän sukupuoli-identiteetin). Et kerta kaikkiaan tiedä, mitä oikeasti tahdot. Olet sivuuttanut itsesi elämän keskeisimmässä tehtävässä: itseensä tutustumisessa. Se olisi merkki siitä, ettet tunne omaa ihmisarvoasi, ettet koe olevasi tutustumisen arvoinen.

Jos nyt ihastut johonkuhun (olet kai aiemmin myös ihastunut nykyiseen puolisoosi?), ja sen perusteella teet muutoksen elämääsi, olet suuressa vaarassa vain mekaanisesti toistaa vanhan erehdyksesi. Etsit takertumisen kohdetta, "pelastajaa" (terveisiä muuten uskovaisille, jotka periaatteessa usein tekevät samaa), kun sen sijaan sinun kannattaisi ensin kasvaa itsenäiseksi (tästä kirjoitin aiemmin). Toki on mahdollista, että tämä uusi suhde voisi kantaa ilman kriittisiä ongelmia, mutta yhtä hyvin se voi olla vain uusi oikeata kiinnittymistä vaille jäävä tilapäinen kokemus.

Ihmisyksilön "eheytyminen" tarkoittaa sitä, että oppii tuntemaan itsensä ja rakastamaan itseään sen pohjalta. Ehdottomasti rakastavan kumppanin löytäminen voi olla suureksi avuksi tässä prosessissa, mutta valitettavasti ihminen, joka ei osaa rakastaa itseään, ei kovin suurella todennäköisyydellä löydä toista ihmistä, jolle soisi oikeuden ja mahdollisuuden osoittaa rakkautta. Sillä jos ei osaa rakastaa, ei myöskään osaa luottaa, ja ellei osaa luottaa, ei kykene ottamaan vastaan rakkautta.

Ihminen ei "valitse" vajavaisuutta. Ihmisen "perusoletustila" on eheys, kuten muullakin luomakunnalla. Vajavaisuus on seurausta epäonnistuneesta kehityksestä, ja tämä johtuu yleensä epäedullisista oloista. Mutta jokaisen elävän olennon luonnollinen pyrkimys on saavuttaa eheys, ellei jo ole tässä tilassa. Valitettavasti epäedullisia oloja vastaan on ihmisellä torjuntakeinoja, jotka estävät häntä aina edes oivaltamasta, että hän ei ole eheä. Hän on luonut itselleen keinotekoisen identiteetin, jonka turvassa hän ponnistelee eteenpäin.

Eheytyminen vaatii tämän oivaltamista. Se, mitä näemme ympärillämme, kertoo karua kieltään siitä, ettei tätä ole helppoa oivaltaa. Suojamme ovat niin vahvoja.

Valitettavasti ne eivät suojaa meitä "vajavaisuudeltamme", vaan sitovat meidät entistä lujemmin siihen. Puolustamme identiteettiämme, vaikka se olisi "vajavainen". Tästä syystä niin moni meistä on todellisesta itsestään ihan eksyksissä, ja on vielä ylpeä siitä, puolustaen sitä henkeen ja vereen.