#19028: -

Juurikin näin. Mielenkiintoista seurata uskovana näitä kannanottoja tällä palstalla. Myös taivaasta ja helvetistä on ollut joitakin kommentteja samoin Jumalasta ja sielunvihollisesta. Uskovana iloitsen Jumalan rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan, siis se tarkoittaa tietysti meitä kaikkia ihmisiä.

Uskovana koen tärkeäksi tuon rakkauden. Niinpä en ole toista ihmistä tuomitsemassa, koska huomaan nämä omat virheeni ja syntini. Tästä seuraa se, että ilman Vapahtajan ristinsovitustyötä minä itse olen ensimmäisenä tyrkyllä sinne helvettiin. Vain luottamalla tuohon Jeesuksen minullekin antamaan toivoon voin pelastua. Haluan rohkaista heitäkin, joille ei ole vielä selvinnyt tuo Vapahtajan suuruus ja ihmeellisyys. Samoin haluan korostaa Raamatun merkitystä. Se ei todellakaan ole mikään tavallinen kirja (vrt. Kalevala). Siinä mielessä Raamattu on mielestäni yliluonnollinen kirja (lukemalla sitä asia voi selvitä).

Toisaalta vakavalla mielellä, toisaalta huvittuneena olen seurannut tuota jonkun tahon käännöstemppua. Asiat käännetään ja väännetään aivan joksikin muuksi kuin kirjoittaja on ne tarkoittanut. Kukin itse tykönänsä voi antaa tuolle käännökselle ja väännökselle oman maailmankatsomuksensa mukaisesti tarkoituksellisimman nimityksen.

Uskovana pidän myös lähimmäiseni ja sinun etua tärkeänä, en pelkästään omaa etuani. Sinänsä mielenkiintoista, että kääntämisen ja vääntämisen seurauksena asiat muutetaan monesti niin, että esim. helvettiin ollaan haluamassa muita ihmisiä. Tässä oma pahuus täysin unohdetaan.

En ole ollut koskaan sitä mieltä, että meidän kaikkien tulisi ajatella samalla tavalla. Kukin itse ajattelee. Haluan vain tuoda esille oman kantani suhteessa Raamattuun jne. ja tähän adressiin.

#19028: -

Jatkoa sivu 9: Kristilliseltä kannalta maailmankatsomus ja arvopohja tiivistyvät suhteeseen ensimmäiseen käskyyn: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia." Valitsemme Jumalan tai epäjumalat. Jokainen seuraa jotakin. Selkeiden ja vahvojen arvojen puute altistaa enemmistönäkemyksille, muotiaatteille, pikavoitoille ja taktikoinnille. Todelliset arvot eivät ole kaupan. Jos tunnemme ihmisen arvomaailman, voimme ennakoida hänen valintojaan ja käyttäytymistään. Ilman arvoja ihminen on hukassa itseltään ja muilta. Arvoton elämä kaventuu ja käy armottomaksi.

Jumalan pyhyys ja hyvyys ilmenee maailmassa hänen käskyissään pysyvinä, muuttumattomina ja ehdottomina arvoina. Mitä useammilta Jumalan käskyiltä, eli arvokkailta asioilta, ihminen kieltää niiden arvon, sitä kapeammalle alueelle hän supistaa elämänsä ja sitä vähemmän merkityksellisiä ja iloa tuottavia asioita hänellä on. Tästä seuraa aikamme rikkinäisyys, tyhjyys, ikävä ja paha olo. Asialla on toinenkin näkökulma. Kun Jumalan tahdon rikkominen eli synti selitetään olemattomaksi, ihmistä estetään tunnistamasta ja vihaamasta itsessä ja ympäristössä ilmenevää pahaa. Silloin pettymyksistä ja vihasta tulee kohteetonta ja se suuntautuu väärin - pahimmassa tapauksessa väkivaltaisesti.

"Jumalaksi kutsutaan sitä, jolta me odotamme kaikkea hyvää ja johon turvaudutaan kaikessa hädässä." (Luther, Iso katekismus) Muistettavanamme on kaksi ratkaisevan tärkeää: Jumalan hyvyys ja ihmisen pahuus. Yksi kristillisen uskon vahvuuksista on realismi: sen näkeminen, kuinka asiat oikeasti ovat, ei vain sitä, miltä ne näyttävät. Tosiasioiden näkeminen varsinkaan itsestä ei ole ihmisen vahvuuksia. Voimme aiheuttaa paljon pahaa toisillemme ja itsellemme ja silti vielä pitää itseämme kunnon ihmisinä. Puolustamme itseämme ikään kuin väärät valintamme olisivat ennalta määrätyt. Sen sijaan muissa ihmisissä tunnistamme vikoja, jotka meiltä jäävät itsessä huomaamatta. Itsensä tunteminen on sidoksissa Jumalan tuntemiseen. Hänen edessään mittarimme näyttävät oikein. Ne osoittavat, että tarvitsemme apua. Muutos ja kestävän arvopohjan rakentaminen voi alkaa vain tunnustamalla tosiasiat.   Lainaus päättyy.

Tänään perjantaina tässä ja nyt haluan esittää erityiskiitokset mainiosta tekstistä Keijo Rainermalle, kiitos!