Lähde: Rainerma Keijo, Arvomme - aarteemme. Kustannus Oy Uusi Tie, Helsinki 2007 sivulta 30 "Missä Jumala lakkaa olemasta Isä, ihminen lakkaa olemasta lähimmäinen.
Usko Jumalaan on luottamista Jumalan lupauksiin, hänen sanaansa. Pyhä Raamattu kokonaisuudessaan on Jumalan ilmoitus meille."

"Usko kiinnittyy Jumalan sanaan, ei esimerkiksi sisäisiin tuntemuksiin, omiin tai toisten kokemuksiin, käsityksiin tai enemmistön mielipiteeseen.

Rakkaus on hyvän tekemistä lähimmäiselle. Hyvää emme määrittele me, vaan Jumalan sana. Rakkaus ei raamatullisessa mielessä ole pitämisen tunne, vaan hyviä tekoja. Siksi vihollisellekin voi tehdä hyvää, esimerkiksi rukoilla hänen puolestaan." Rainerman kirjan siteeraus päättyy.

"Kristus, yksin Kristus, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi, lunastukseksi." 1. Kor.1:30

Tekomme eivät siis ole meitä pelastava. Hyvät teot ovat hyvän tekemistä lähimmäisillemme, heitä varten.

#18943: - Rainerma ottaa kantaa

"Rakkaus ei raamatullisessa mielessä ole pitämisen tunne, vaan hyviä tekoja. Siksi vihollisellekin voi tehdä hyvää, esimerkiksi rukoilla hänen puolestaan."

No nyt rupeaa selviämään tämä teidän "rakkautenne" homoja kohtaan: Empatian ja halun ymmärtää ilmiötä voi siis ulkoistaa siihen, että rukoilee ihmisten muuttuvan sellaiseksi, miksi MINÄ heidän haluaisin olevan. "Rakkauden teot" ovat tällä logiikalla samaa sorttia, eheytyspuoskarointi mukaan lukien.

Kuinkä väärin te himouskikset tulkitsettekaan Jeesuksen sanomaa! Tämä kaikki on koko sen ytimen, rakkauden kaksoiskäskyn perusajatuksen vastaista. Ja Raamatun rakkauskäsityksestä puheen ollen: Onko Laulujen laulussa sitten puhe vain iljettävästä halusta, himosta ja riettaudesta....?