#15266: -

Vaikka suututtaa mahdottomasti,  että totuus on nyt näin vääryyden vallassa,  tahdon kuitenkin,  vaikka välillä räiskähtää itselläkin, pysyä rakkauden kautta vaikuttavassa uskossa.  Jos meidän on voitettava jotakin,  niin ensin itsemme.

Tämä ei tarkoita ettei totuutta tuoda julki,  mutta sodankäynnin aseet on oltava hengelliset,  eikä lihalliset.  Siitä koituu ainoastaan  muuten asenteiden koventumista.   Katsoin eilen mitä William Greig Lane puhui apologiasta,  sitä voidaan täysin soveltaa tähän.   Mieluummin välillä vaikka pehkusäkkiä hakkaamaan jos ei mahdu sisuksiinsa! 
Se,  mitä Askolassa arvostin oli nämä periaatteet,  ettei vastata samalla tavalla. (Vaikka hän onkin harhassa tässä varsinaisessa asiassa). Olis pitänyt vaikka paastota yhdessä, niin ettei olisi kyennyt tätä tekemään.  Vaikka olis hän tietysti sitten myöhemmin paikannut sen,  ellei silmät aukene.

Jos nyt koko laaja kirjo kirkon  ja muuta uskovien  porukkaa lähtisi tekemään jotain todellista yhdessä. Ja tilausta olis,  sekä valmiuttakin.  Itseasiassa voitais heittää tämä plussan puolelle,  ja kiittää siitä yhteydestä mikä nyt voi syntyä Suomessa kristittyjen välille yli rajojen Hangosta Petsamoon.  Eikös tätä olla pyydettykin.  Niin tämä voisi olla lähtökohta uudelle terveelle,  elävälle,  voimakkaalle yhteydelle yli rajojen.

#15266: -  

 "...päätös lähettää maailmalla rekisteröidyssä parisuhteessa elävät ihmiset kirkon nimissä kirkon työntekijöiksi antaa vääjäämättä väärän kuvan kirkon avioliittokäsityksestä... kirkon yhteinen linjaus on se, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto."

http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/tuomiorovasti-hyokkaa-kovin-sanoin-suomen-lahetysseuraa-vastaan/632360/

Tuleekohan Suomen lähetysseuran päätöksestä siunata homopari lähetystyöhön se alkusysäys, josta alkaa tunnustuksellisten luterilaisten exodus kirkosta?