#15173: -

Kiitos tästä :)

oli vaihteeksi lohdullista lukea selväsanaista oikean asian puolustusta.

....Ja seuraava todistaa, että ev. lut kirkolla riittää haasteita...

''c. On otettava rohkeita askeleita näkyvään ekumeniaan ja sen vuoksi kyettävä tekemään myös myönnytyksiä. Yksimielisyyden ohje ja sen sisältämä forenssinen vanhurskauttamisoppi on vuosikymmenien ajan ollut luterilaisten parissa halveksittu oppi. Siitä luopuminen on katsottu ehdoksi kirkolliseen yhteyteen - ja sen hinnan monet luterilaiset teologit maksavat mielihyvin.''

http://sley.fi/luennot/ESITYS/VanhurEK.html

#15171

''...Jeesus ei todellakaan tässä puhu, tämä viesti #15096 on petosta ja valhetta....''

Olen täysin samaaa mieltä!

#15187: fundis - Re:

Siunattua uutta armon päivää Jumalan hyvässä hoidossa!  
Nyt saa puheenvuoron,  pitääköhän paikkansa, jos sanon arkkipiispoista pisin?  Martti Simojoki oli  ehkä viimeinen herätysliikkeistä noussut arkkipiispa.   Herännäishenkinen,  mutta ehdottomasti koko kirkon piispa.

Hänen päivähartauskirjoihinsa,  joita tiedän ainakin  kaksi: psalmeihin pohjautuva Uusi Päivä - Uusi Armo(1982)
ja Päivän Sana(1974) - yhä voi törmätä kirpputoreilla.

Papin tehtävänä on kertoa,  mistä päin ruokaa on saatavana,  näin aloittaa Martti Simojoki kirjansa.  Itsellänikin on yksi muistikuva hänestä herättäjäjuhlilta,  vuodelta 1993 Mäntsälästä.   Muistan Simojoen kauniisti ärrää sortaen puhuneen:  "Jumala tekee sinut yksinäiseksi"- tällainen sana äkkiväärään korvaan lausuttuna antaa aihetta moniin pilkkapuheisiin,  mutta taitaa olla aika totta.

Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet,  niin meillä on rauha Jumalan kanssa.

Room. 5: 1
Miten voidaan sanoa, että uskosta vanhurskaalla on rauha.  Opillisesti puhuen vanhurskauttaminen
ei ole analyyttinen vaan synteettinen arvostelma. Se merkitsee: kun Jumala vanhurskauttaan ihmisen,

hän ei tee sitä sen perusteella, mitä hän ihmisestä löytää eritellessään (analysoidessaan ihmistä). Ei edes ihmisen 
usko ole se,  jonka tähden hänet vanhurskautetaan. Vanhurskauttaminen tapahtuu siten,  että ihmiseen liitetään ( synteettinen) jotain hänen ulkopuoleltansa, ja se on Jeesus Kristus,  hänen vanhurskautensa.

Meidän ainoa,  Jumalalle kelpaava,  vanhurskautemme on ulkopuolellamme,  se on "vieras vanhurskaus".  Siitä usko pitää kiinni niinkuin tyhjä käsi,   johon toinen on pannut verrattoman aarteen.

Kun näin olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, meillä on rauha Jumalan kanssa.  Rauha ei tällöin tarkoita sisäistä tunnetilaa,
vaan sitä,  että Jumalan mielisuosio lepää päällämme.  Olemme tulleet vihan alta armon alle.

Usein saattaa ihmisen elämä silti olla mitä ankarinta taistelua, mitä suurinta rauhattomuutta,  mutta hän on kuitenkin Herran hoidossa,  Herran oma. Tässä on meidän rauhamme.