#14981: usko huvikses - Re:

Kommentoisin sua niin,  että tuon tosirakkauden kohtaaminen ja kohteeksituleminen antaa rohkeuden nähdä myös tämän  vanhurskaan ja jopa tuomitsevan puolen.   Toista ei ole ilman toista.  Se vuorotteluvapaalle jäänyt Jumala ei  tikkua ristiin laita ( tulipas vanhingossa oikea ilmaus).

Näitähän tutkijoillakin riittää, siis teologisen tiedekunnan jumaluuksia,  joita voidaan oman mielen mukaan kääntää ja vääntää miten halutaan.  Entäs silloin kun on tosi hätä ja tarvitaan kaikkivaltiasta ?

Se on välittämisen toinen puoli!

Täytyy saada ensin kohdata tämä palavasti rakastava Jumala / Jeesus.   Siklti se osittainenkin kuva Jeesuksesta on oikeasta lähteestä,   rohkenen sanoa näin oman kokemukseni pohjalta,  mutta  se on vain osa siitä ihmeellisestä Jeesuksesta,    joka täydentyy Pyhän Hengen työn kautta ja kasvaa Jumalan asumukseksi meissä.

En tahtois että kukaan kokee tätä ylhäältä sanottuna,  tässä on omia löytämisen vaiheita takana.

#14995: p - Re: Re:

Niin 3 D maailma on rakentunut dualistiseksi eli toista ei ole ilman toista. Se tekee sen myös tyydyttäväksi kaikkine kirjoineen. Mutta entä jos maailma onkin jo valmis putoamisen jälkeen nousemaan 5 D maailmaan, lähemmäksi tarkoitusta, Luojaa, pudottaen kaiken kaksinaisuuden harhan ja ottamaan vastuun kaikesta luomastaan. Sillä suurin erhe on syyttää muita saati Luojaa omasta olevaisuudestaan.

"Entäs silloin kun on tosi hätä ja tarvitaan kaikkivaltiasta ?"

Niin entäs sitten? Minkälainen on tosi hätä? Minkä vuoksi uskovaisten hätä on jotenkin paljon suurempi kuin muitten hätä? Vastoinkäymistä ei dualistisessa maailmassa voi välttää. Kukin kestää sen tavallaan. Veikkaisin että melkein jokainen "rukoilee" hädän tullen. Rukous = sisäistä keskustelua, kiitosta, milloin mitäkin korkeimman kanssa, ei kuitenkaan kauppalistan tekemistä sillä toteutuneet tai toteutumattomat toiveet eivät ole suoraan johdannaisia jumalsuhteeseen. Näin käy kun pudottaa egonsa ja kuuntelee sydämensä ääntä=Luojan tai miksi kukakin tätä kaikkeutta kutsuu nimeltä.

En ole varma ymmärsinkö oikein? Olet siis kohdannut todellisen rakkauden ja nyt halusit nähdä välttämättä sen toisen puolen? Siis oma valinta eikä siihen mitään kääntämistä ja vääntämistä tarvita kenenkään taholta saati absoluuttista totuutta.

Sekin on oma valinta antaako ihmisten kokea elämää itsensä kautta vai yrittääkö vaikuttaa toisen valintoihin. Ajattele, tuon logiikan vuoksi voisit vastasyntyneen kehtoon käydä kuiskaamassa, olet epäonnistuja, turha kokea mitään tässä maailmassa, joudut kadotukseen kuitenkin paitsi jos jokeltelet tahdon heti nyt. Eikö olisi surkuhupaisaa? Sillä toisella yksilöllä ei olisi samoja omakohtaisia mahdollisuuksia kokea oma elämä kaikkine dualistiseen maailmaan kuuluvine tuntemuksineen. Eikä lapsi ole lainkaan ennakkoluuloinen ennen kuin joku "viisas" vanhempi alkaa tolkuttaa omia viisauksiaan ja nujertaa näin lapsen oman äänen. Näin eksytys on valmis.

Eikä se homous nyt totisesti niin luonnotonta ole. Eläinkuntakin on pulloollaan rakastavaisia. Sydämen/sielujen rakkaus on se juju!