#14163: p. - Re: Re: Re: Re: ERe:

On se kyllä jännä kuinka uskovaiset, varsinkin uususkovaiset alkavat niin usein toistamaan itseään ikään kuin aivopestynä läpät silmillä. Näkyy vaan siihen suuntaan mihin katselee. Tuota ainaista auktoritääristä yhden kirjan totuuksia pusketaan päälle kuin yleiset syyttäjät sävytettynä marttyyriydellä. Aika kaukana on mielestäni siitä rakkaus. Kuinka mikään opus voi sisältää jotakin absoluuttista totuutta kun sellaista ei edes voi olla. Miten perinne on voinut kantautua parisataa vuotta eteenpäin muuttumattomana ennen kuin se on saatu kirjoihin ja kansiin (jokainen tietää rikkinäisen puhelimen). Kuinkakohan monta kertaa totuutta on fiilattu by auktoriteetit vuosien varrella. Kuinka elämää tarvittaisiin jos absoluuttinen totuus olisi maapallolla. Ihminen voi tarvita elämänsä tarkoituksen täyttämiseen auktoritääristä uskoa. Tarvitsee kanavan syntiensä kanssa rypemiselle ja arvonsa nostamiselle. Se ei välttämättä nouse eikä laske Jeesuksen tai Jumalan silmissä vaan ihan omassa. Tuo uhkailu ...katsotaan kuka viimeisen korren vetää-juttu ei enää toimi nykypäivänä ja uskovaiset tekevät itse itsestään vähemmistöä ja torpedoivat itsensä ulos maailmasta. Tässä p/fundis ja jokunen vieras teilaavat kaikkea mahdollista ja vaikuttaa että islam on jotenkin erityisen kynsissä.

En tiedä mikä se sellainen likakaivo kellekin on. Sen tiedän että rosoista pintaa tarvitaan jotta kykenee tunnistamaan sileyden.

Onko se niin että pelottaa niin vietävästi että täytyy itselleen varmistaa taivasten valtakunta. Mutta entäs jos sellaista ei olekaan jos se koko asia onkin omassa päässä. Sitä pelätessä jää elämä elämättä se elämä jonka Luoja on antanut. Puhutaan sydämen äänestä. Sydänmen ääni ei voi mahtua samaan tilaan hedelmällisesti dogmisen uskon kanssa.

En siltikään väheksy uskoa. Se on liikkeelle paneva voima ihmisen sisällä. Kukin uskokoon mihin tahtoo, mutta se ainainen toisten alistaminen ikeen alle ei ole rakkaudesta. Homolla, heterolla, mustalla, valkoisella, miehellä, naisella ............ on täysin samat oikeudet. Näin sanoo Joshuan tänään.

Hurraa sinä joka uskallat toteuttaa sydämesi polkua.

#14179: tervassa kävely - Re: Re: Re: Re: Re: ERe: varsinkin uususkovaiset alkavat niin usein toistamaan itseään ikään kuin aivopestynä läpät silmillä. Näkyy vaan siihen suuntaan mihin katselee.

En siltikään väheksy uskoa. Se on liikkeelle paneva voima ihmisen sisällä. Kukin uskokoon mihin tahtoo, mutta se ainainen toisten alistaminen ikeen alle ei ole rakkaudesta. Homolla, heterolla, mustalla, valkoisella, miehellä, naisella ............ on täysin samat oikeudet. Näin sanoo Joshuan tänään.

Kummallisia syytöksiä! Minusta uushomot nurinkurisesti (toisin sanoen kaikki väärinpäin) ovat alkaneet toistamaan itseään, kun sieltä hiljaisesta piilosta "kaapista" ovat ulos tulleet. Ei sielllä avarakatseisuus, eikä toisenlainen katsantokanta toisten kunnioitus ole kehittynyt. Nähdään vain "minä itse, minulle kaikki", eikä sosiaalisuudesta puhumattakaan se "kaappiympäristö" ole tuonut. Minun mielestäni ei tarvitse olla edes uskovainenkaan, kun jo ymmärtää/tietää ja pitää luonnollisena, että avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto. Kertoohan sen jo nykyinen lakikin ja aina se on niin ymmärretty, kun laissakin on niin. Lueppa avioliittolaki. Avioliittolakiko, tietoko, lukeminenko ja perinteiset arvotko meidän aivomme ovat "aivopesseet"? Niinkö sinä käsität ?

Pitäisikö sinun mielestäsi kaikkien olla valkoisia, eikä mustia saisi olla ollenkaan, niinkö? Vai pitäisikö sinun mielestäsi kaikkien olla mustia, eikä valkoisia saisi olla ollenkaan, niinkö? Pitäisikö sinun mielestäsi kaikkien olla homoja, niinkö? Yksi ja sama laki kaikille, sitäkö ajatte takaa? Minun mielestäni kaikkia (mustia/valkoisia yms.), uskovaisia, homoja saa olla ja jokaisella  saa olla oma kulttuurinsa, jos ei se vahingoita ihmistä, eikä ole vahingollinen toisille. Erilaisuudesta ja tilanteesta johtuen laki täytyy olla eri homoille, avoliittossa oleville ja naiselle ja miehelle.

Toisten alistamista lait eivät ole. Lait tehdään kullekin sopivaksi niin avo-, homo,- lespo- kuin heteropareillekin. Ei pidä ajatella niin suppeasti, että kaikki on yhtä ja samaa. Täytyy ajatella järjellä avarakatseisesti, että ihmisiä on erilaisia, eritilanteissa, eri maanosissa, eri elinympäristössä eläen. Onhan liikenteessäkin noudatettava ajo-ohjeita ja siellä tiellä on erilaisia kulkijoita. Tiellä sattuu erilaisia onnettomuuksia ja vahinkoja, mutta lait ovat erilaisia sitä varten ja kuhunkin tilanteeseen voidaan vedota eri lain kohtaan tai vahingon sattuessa eri vahinkovakuutukseen/lakiin tilanteen mukaan.

#14179: tervassa kävely - Re: Re: Re: Re: Re: ERe:  

Kyllä absoluuttinen Totuus on olemassa. Hän on Jeesus Kristus, minä olen tuntenut Hänet omakohtaisesti 27 v.

Ei, ei todellakaan ole kysymys mistään "mielikuvitusolennosta" jonka oma mielikuvitukseni olisi luonut. Usko minua, Hän on ihan yhtä todellinen kuin sinä ja minä.

#14179: tervassa kävely - Re: Re: Re: Re: Re: ERe:

Tässä kirjoituksessasi on valtavan paljon asiaa.  Ennenkuin menen siihen tai pikemminkin  osaan siitä,  kerron mitä tässä  aamulla ajattelin.  Haluaisin mennä takaisin siihen kohtaan,  missä loukkasin tai satutin sinua/ teitä eilen tai edellisenä päivänä.

Jotenkin toivoisin  saada puhua luottamuksen  ilmapiirissä,  ja  haluaisin sen itsekkin omalta osaltani säilyttää.  Niinkuin olet huomannut,  tavallaan kaikki keskustelut menevät ohi,  jos tämä yhteinen pohja menetetään.  Silloin ei tapahdu mitään muutosta eikä syvempää ymmärtämistä kummankaan osapuiolen kohdalla.  Ja  silloinhan se menee tuuleen ja on tavallaan aivan turhaa työtä.

Jokin katkesi.  Oliko kenties se, mitä sanoin tasa- arvosta?  En mahda sille mitään,  etten pysty näkemään sellaista arvon puuttumista tässä,  vaikka olen yrittänyt katsoa sitä niin.  Sisäisesti ymmärrän ihmisen sisällisen elämänsä ja psykodynamiikkansa kanssa syvästikin kokevan tällä alueella vaikka minkälaista myllerrystä.  Siitä se saattaa siirtyäkin tällaiseksi instituutioita koskevaksi tasa-arvon puutteen tunnuksi.   Ehkä.   Mutta mahtaako sen siirtymän korjaus  itseasiassa kuitenkaan  auttaa  itse asiaa ?

Se tässä keskustelun varmaan niin kuumentaakin,  että nämä toisille  henkilökohtaisesti neutraalit oikein/ väärin - kysymykset  koskettavat toisten syvimpiä henkilökohtaisia tunteita,  voisi jopa sanoa,  että sielua ja ruumista.

Millälailla voisin olla toisten tuomari silti ?    Yhden asian koen kyllä tässä ylitsepääsemättömän vaikeana välittää: omassa henk.kohtaisessa tapahtumieni ketjussa koettu tuntuu toisista heti tuomiolta heidän koko persoonaansa kohtaan.  Näin en kyllä missään tapauksessa toivo käyvän.   Toinen asia on,  voinko sitä estää,  koska kokemukseni ovat sellaiset kuin ovat.   Minulla ei ole mitään sisäistä tarvetta niitä jakaa.  Mieluummin kulkisin aivan muulla alueella.    Mutta sen olen ollut velkaa muille,  minkä olen kertonut.

Sitten on tässä kirjoituksessasi sellaista,  josta en itseäni oikein tunnista.  Mutta palaa siihen,  jos tuntuu tarpeelliselta. Arvoni nostamisesta: sano ihmeessä sillä kohtaa,  kun tätä havaitset,  että voin asian korjata.