Suomen HALLITUKSEN pyydettävä anteeksi Israelilta!

Hasbara - mielipiteen muokkauksen taide


Yhdysvaltain ulkoministeriön virkamies ja diplomaatti Chas Freeman Jr selittää, kuinka sinut ohjataan sallittuun suuntaan, valtarakenteita tukevaan todellisuustunneliin, ja pidetään siellä - miten itsesensuurin mekanismi rakennetaan.

Toimittaja: Riikka Söyring
4.2.2013, Verkkomedia.org



Hasbara - mielipiteen muokkauksen taide

Yhdysvaltain ulkoministeriön palveluksessa uran tehnyt, jo eläkkeellä oleva Charles W. "Chas" Freeman Jr käsittelee mielenkiintoista aihepiiriä Ulko- ja puolustuspolitiikan neuvoston (Council on Foreign and Defence Policy) juhlavuoden konferenssissa 1. joulukuuta 2012 pitämässään paneelipuheenvuorossa. Freeman Jr on toiminut mm. Yhdysvaltain lähettiläänä Saudi-Arabiassa.

Freemanin aihe on "kerronnan kontrollointi ja informaation manipulointi modernin sodankäynnin välineenä".


"Israelilaiset kutsuvat tätä hasbaraksi", Freeman kertoo, "ja koska israelilaiset ovat epäilemättä kaikkein lahjakkaimpia tämän taidemuodon harjoittajia nykyaikana, tuntuu asianmukaiselle käyttää taidemuodosta hepreankielistä nimitystä."


Vaikka Freeman mainitsee Israelin, käyttää Israelia esimerkkinä, ei ole syytä takertua siihen, vaan keskittyä kuulemaan, mitä hänellä on sanottavanaan manipuloinnista ja kerronnan kontrolloinnista yleisesti ottaen, sekä menettelyjen vaikutuksesta yleiseen ja omaan mielipiteeseen.







Freeman kertoo, että hasbara käännetään yleensä "selitykseksi", mutta että käännös ei tee konseptille oikeutta, hasbara on enemmän. Hasbara kytkee informaatiosodankäynnin kanssa yhteen samaan aikaan monta tavoitetta.


Näitä yhdistettyjä tavoitteita ovat:

1) valtion strategiset pyrkimykset luoda yhtenäisyyttä kotirintamalla

2) varmistaa liittolaisten tuki

3) murtaa yritykset muodostaa vastarintaa

4) päättää tavasta, jolla asiat esitetään ja määritellään mediassa, älymystön keskuudessa ja sosiaalisessa mediassa

5) määritellä ne rajat ja suuntaviivat, joiden sisällä poliittisesti korrektin keskustelun annetaan tapahtua

6) viedä "laillisuus" kriitikoilta ja heidän esittämiltään argumenteilta

7) muovata yleistä mielipidettä ja suuren yleisön tekemiä tulkintoja kansainvälisten neuvottelujen tuloksista.


Hasbara on moniulotteinen ja hyvin digitaaliaikaan soveltuva, Freeman kuvailee: "Se on julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuussuhde, jossa valtio johtaa ja asialle omistautuneet vapaaehtoiset seuraavat toteuttamalla informaatiostrategiaa. Kokonaisvaltaisuudessaan ja monimutkaisuudessaan hasbara on kuin kampanjasuunnitelmien päästrategia tai julkisen diplomatian yksisuuntaisuus."

Hasbaralla on juurensa aiempin aikojen konsepteissa eli propagandassa, sensuurissa sekä agitpropissa (taiteen, musiikin ja kirjallisuuden kautta levitetty propagandistinen mielipiteen muokkaus, joukkotiedotuksen valvonta, kouluissa käytetyn materiaalin valvonta jne).

Freeman täsmentää: "Sensuurin, agitpropin ja propangandan tavoin hasbara on laskelmoitua kommunikointia, jonka tarkoitus on vaikuttaa kognitioon (havainnot, tieto, ajattelu, huomiointi) sekä käytökseen manipuloimalla käsityksiä ja havaintoja (perception) asioiden syistä sekä muovata kantaa ja mielipidettä (position) yksipuolisella argumentoinnilla, ennakkoasenteita sisältävällä aineistolla tai tunteisiin vetoamalla."

"Toisin kuin edeltäjänsä - sensuuri, propaganda, agitprop - hasbara ei pyri ainoastaan kiillottamaan tai tahraamaan kansallisia huolenaiheita tai tarjoamalla ainoastaan omia teesejään tukevaa aineistoa. Hasbara pyrkii myös aktiivisesti istuttamaan mieleen poliittisesti korrektia sanomaa niin kotimaassa kuin ulkomailla tavalla joka edistää itsesensuuria. Hasbara toisinsanoen pyrkii minimoimaan suuren yleisön halua harkita sellaista tietoa, joka yhdistetään näkökulmiin, yksilöihin tai ryhmiin, jotka on määritelty poliittisesti ei-hyväksyttäviksi."

Toisin sanoen hasbaran avulla suoritetulla itsesensuurin istuttamisella rajoitetaan myös vaihtoehtoisen tiedon leviämistä sosiaalisessa mediassa, sen harkitseminen estetään niin ettei kohde ymmärrä joutuneensa manipuloiduksi.


Toim.huom.

Itse olen pannut merkille, että tiettyjen sanojen lausuminen - salaliittoteoria, rokotekriittinen, natsi, kansallissosialismi, homeopatia, vaihtoehtolääketiede jne - laukaisevat monissa tunnepitoisen sulku-reaktion, joka estää huomaamasta, mitä tosiasiassa sanotaan.


Freemanin mukaan aiemmin valtioiden pyrkimykset muokata yleistä mielipidettä kotimaassa ja ulkomailla olivat pääasiassa kahden keinon varassa: suostuttelevan informaation tuottaminen sekä sensuuri, jolla estettiin yleisön pääsy vastakkaiseen informaatioon. Sensuuria harjoitettiin häiritsemällä tiedon saantia ja vähentämällä tiedon virtaa.

Hasbara taas on omaksunut tiedon vapaan virtauksen mielipiteen markkinapaikoilla, ja siinä viitekehyksessä se pyrkii rakentamaan valikoivaa kuuntelemista:


Tarkoitus on rajoittaa tiedon kysyntää, ei sen virtausta.


"Vaikka hasbara sisältääkin yrityksiä estää tiedon virtaus informaatioteknologian eri sovellusten kautta, se keskittyy kuitenkin rajoittamaan yleisön kykyä tiedon vastaanottamiseen. Tässä viitekehyksessä hasbara tunnistaa kerronnan kontrollin potentiaalisena aseena. Kerronta on retoriikan (puhetaito) elementti; perusosa. Se määrittelee ja rajaa viitekehyksen sekä asiayhteyden.

Kun sitä menestyksekkäästi tyrkytetään, se tuottaa kognitiivisen suotimen, havainto- ja mielipidefiltterin. Narratiivi; kerronta, tarina tarjoaa kattavan, sisältöpitoisen runkorakenteen, viitekehyksen jossa yhdistellä ja tulkita tapahtumia. Tarinankerronta vahvistaa "ryhmäajattelua", osoittaa sen "todeksi" perustamalla ja vakiinnuttamalla yhdenmukaisuuden, ja siten myös eristämisen, ulkopuolelle sulkemisen lähtökohdan."

Politiikassa, Freeman sanoo, havainto on realiteetti, todellisuus. Tarinankerronta legitimisoi, laillistaa tietyt havainnot ja tekee muista "laittomia". Tarinankerronnalla voidaan vahvistaa stereotypioita istuttamalla suosittavia tai vähätteleviä nimilappuja tietoon tai tietolähteeseen. Sellaiset nimilaput altistavat tiedon vastaanottajat hyväksymään jotkin asiat luotettavina, olemaan uskomatta muita ja näkemään muut niin tahriintuneina tai epäuskottavina että heidät voidaan - ja että heidät pitääkin - sulkea ulos ja jättää huomiotta.

(Ei sattumalta, pitäytyminen narratiiviin on yleisin syy tiedustelu-epäonnistumisiin: kykenemättömyys hyväksyä tai harkita sellaista todistetta, joka nousee prosessin aikana esiin hyväksytyn viitekehyksen ja rakenteen ulkopuolelta).