Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

Raamattu ilmoittaa kolme rukouksen kuulemisen estettä.

Näistä ensimmäinen on yksinkertaisesti synti (Jes 1:15; 59:1,2). Siksi rukoilija usein aloittaakin rukouksensa pyytämällä syntinsä anteeksi. Jumalanpalveluksenkin alussa on synnintunnustus ja anteeksiantamuksen vakuutus.

Toinen rukouksen kuulemisen este on itsekkyys (Jaak 4:3). Rukouksella on silloin väärä vaikutin ja väärä tarkoitus. Itsekkyys toivoo itselleen ja antaa taistelussa Jumalan vastustajalle jalansijan. Tätä varoi se neitokainen, joka rukoili: "Itselleni en pyydä mitään, mutta sitä rukoilen, että vanhempani saisivat hyvän vävyn." Me lienemme niin itsekkyyden läpäisemiä, että sen tunnistaminen jää Jumalalle.

Kolmas rukouksen kuulemisen este on anteeksiantamaton mieli (Matt 5:23,24). Myös Isä meidän -rukouksessa Jeesus sitoi anteeksisaamisen anteeksiantamiseen. Matteuksen evankeliumissa (18:21,22) Jeesus sanoo, että on annettava anteeksi 70 kertaa seitsemän. Nykyinen raamatunkäännös on helpottanut asiaa ja puhuu 77 kerrasta. Asia ei ole laskukysymys. On väsyttävä laskemaan ja laskelmoimaan ja saatava anteeksiantava ja armahtava mieli.

Itsetuntemuksemme on hyvin vajavaista ja valikoivaa. Yleensä meillä lienee varsin kaunis käsitys itsestämme. Olemme voineet aiheuttaa paljonkin kärsimystä toisille ja itsellemmekin ja silti saatamme ajatella, että on meillä ainakin hyvä sydän. Käsitys, jonka saamme itsestämme heikkoina hetkinämme, väsyneinä, hermostuneina ja malttimme menettäneinä, lienee lähinnä oikea ja sisintämme kuvaava. Siirrämme itsessämme olevan pahuuden muihin niin, että huomaamme sen heissä. Tällaisesta esimerkiksi ylpeyden synti on havaintoesimerkki. Siksi varminta on Psalmin 139 (jakeet 23,24) sanoin pyytää Jumalaa tutkimaan ja tuntemaan meidät. (Keijo Rainerma, Arvomme - aarteemme, sivu 169)