Eritoten Halla-ahon kryptalle ja Hommaforumin tosi uskovaisille.
Kannattaa miettiä alla olevaa kolumnia, jos kykenee.
Murhenäytelmä, joka vain unohtui suomalaisilta
Matti KalliokoskiHS
Mitä tulee mieleen kalenterin uudesta vuosiluvusta 2014? Monille ehkä talviolympialaiset ja MM-jalkapallo, toisille myös eurovaalit.
Entä historia? Mitä tasavuosia pian muistellaan? Jatkosodan päättymisen 70-vuotispäivä ja talvisodan alkamisen 75-vuotispäivä tuskin jäävät huomiotta.
Olisiko jostain sata vuotta? Suomi muistelee Tove Janssonin syntymää, muu Eurooppa maailmansodan syttymistä.
Ensimmäinen maailmansota on suomalaisille nykyään melko etäinen tapahtuma. Olemme onnistuneet luomaan vaikutelman, että Suomen itsenäistyminen ja sitä seurannut kotimainen sota olivat jollain ihmeen tavalla muusta Euroopasta irrallisia tapahtumia.
Ensimmäinen maailmansota kaatoi kolme keisarikuntaa ja yhden sulttaanikunnan. Sota tasoitti tietä kommunismille, fasismille ja natseille sekä kylvi toisen maailmansodan siemenet. Myllerryksissä syntyi kymmenkunta uutta valtiota, joista monet kokivat sisällissodan. Suomi poikkesi useimmista vain siinä, että maa pystyi säilyttämään kansanvaltaisen järjestelmänsä koko sotien välisen ajan.
Sodan tuhot eivät päättyneet taistelujen tauottua syksyllä 1918 vaan jatkuivat keskitysleireillä ja gulageissa. Kauhut leimasivat koko vuosisataa.
Maailmansodasta alkoi ajanjakso, joka oli Euroopassa lähes pelkkää epäonnistumista. Talous oli ollut kansainvälistä mutta politiikka kansallista ja lopulta kiihkokansallista. Kesti vuosikymmeniä ymmärtää, että sisäänpäin kääntyminen on vaarallista ja kierre voidaan katkaista vain rauhanomaisella yhteistyöllä.
Suomalainen tulkinta on toinen. Vuosi 1917 oli uusi alku. Vieraan apuun ei pidä luottaa. Turva löytyy vain sisäisestä yhtenäisyydestä.
Sensuurista huolimatta aikalaiset seurasivat Suomessa ensimmäistä maailmansotaa herkeämättä ja kauhistuneina. Sotaa pidettiin järjettömänä. Moni pettyi katkerasti, kun yhden maan asukkaat toisensa jälkeen riensivät innolla taisteluun pappiensa kannustamina.
Historian myöhemmät vaiheet siirsivät maailmanpalon pohtimisen syrjään, kun ajatukset keskittyivät Suomen kansan erillisiin ja erityisiin kohtaloihin.
Jos suomalaisilta kysyttäisiin nykyisin, mitä me opimme ensimmäisestä maailmansodasta, kysymystä pidettäisiin hiukan kummallisena.
Matti Kalliokoski matti.kalliokoski@hs.fi
Twitter: mattikalliokosk
Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimituksen esimies.