Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

http://www.amazon.com/After-Ball-America-Conquer-Hatred/dp/0452264987

Tässä otteita kirjasta:
"Heteroseksuaalinen ja homoseksuaalinen elämäntapa ovat yhtä tavoiteltavia.
Miksi meidän on tarpeen luoda silmäys vallitseviin homoseksuaalisiin akteihin?
Kirjassaan ”After the Ball: How America Will Conquer Its Fear of Gays in the ’90s” (New York: Penguin, 1989) – josta on tullut tosiasiallisesti homoseksuaalisen agendan raamattu – markkinointinerot Kirk ja Madsen kirjoittavat (sivu 146):
”Kun olet hyvin erilainen, ja ihmiset vihaavat sinua sen tähden, tee näin: pane jalkasi ensiksi oven väliin olemalla niin samanlainen kuin mahdollista. Sitten, ja vasta sitten – kun pieni eroavaisuutesi on lopulta hyväksytty – voit alkaa yhden kerrallaan vetää mukaan muita omituisuuksiasi. Kiila lyödään kapea pää edellä. Kuten sanonta kuuluu: laske kamelin turpa telttaasi, ja pian koko sen ruumis tulee perässä.”

He jatkavat (sivu 155):
”Tarkoitamme tavallisen amerikkalaisen tunteiden, mielen ja tahdon muuttamista suunnitellun psykologisen hyökkäyksen avulla, joka syötetään kansalle propagandan muodossa median välityksellä. Tarkoitamme ennakkoluulon mekanismin kääntämistä toisin päin päämääriemme hyväksi; käytämme samoja prosesseja, jotka saivat Amerikan vihaamaan meitä, kääntääksemme heidän vihansa lämpimäksi välittämiseksi – pitävät he siitä tai eivät.”

Kirk ja Madsen selittävät edelleen (sivut 155-156):
”Tässä ’muuttamisessa’ me jäljittelemme kaavamaisen oppimisen luonnollista prosessia seuraavin tuloksin: me otamme ennakkoluulojen sitoman henkilön myötätunnon kavereita kohtaan, jotka ovat ok, ja liitämme ne nimitykseen ’gay’ joko heikentämällä tai lopulta korvaamalla hänen vihamielisyytensä tätä nimitystä kohtaan ja aiempi kaavamainen käsitys... ….Kun ’pusertamisessa’ päämääränä on osoittaa, että ennakkoluulojen sitoman henkilön ystävät hylkäävät tämän hänen ennakkoluulonsa vuoksi homoja kohtaan, niin ’muuttamisessa’ sitä vastoin päämääränä on osoittaa, että hänen omat kaverinsa ovat todellisuudessa hyvää pataa homojen kanssa. Kerran vielä: tavallisen ihmisen, joka luonnoltaan ja koulutukseltaan lähes poikkeuksetta tuntee (samaa), mitä hän näkee kavereidensa tuntevan, on hyvin vaikea olla vastaamatta tällä automaattisella reaktiolla riittävän laskelmoituun mainostukseen.”

Ja mitä tulee mainosten totuudellisuuteen, Kirk ja Madsen julistavat röyhkeästi (sivu 154):
”Sillä ei ole mitään merkitystä, että mainokset ovat valhetta. Ei meille, koska me käytämme niitä eettisesti hyvään tarkoitukseen, kielteisten stereotypioiden vastustamiseen, jotka ovat joka suhteessa yhtä paljon valheita ja hyvin paljon pahempia.”