Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#24127: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Niistä kauhistuttavista seurauksista

"Koko opetus- ja tiedotusjärjestelmä on muuten suuri  identiteetinmuokkauskoneisto, sillä se opettaa meitä ajattelemaan ja  hahmottamaan olevaisuutta tietyllä tavalla."

"Tämäkin osa salaliittoteoriaa on suora lainaus Yhdysvaltain teekutsuliikkeen teeseistä. Kohta Vara-Ahvio vaatii helpotuksia kotikoulun järjestämiseen. USA:n kristillisen oikeiston lapset käyvät koulunsa usein jomman kumman vanhemman opettamana."

Kotiopetusta jokainen ihminen saa, sillä kaikki, mitä kuulemme ja kohtaamme, on opetusta, vaikkei sitä sellaiseksi olisi edes ajateltu tai tarkoitettu. Minulla ei ole mitään varsinaista kotiopetusta (siis koulunkäynnin korvaavaa) vastaan, sillä se voi hyvinkin olla monipuolista ja jopa virallista kouluopetusta monipuolisempaa. Kyse on jälleen siitä, miten se järjestetään.

Kotiopetuksen huonoja puolia on se, että siinä(kin) voidaan tietoisesti tai tiedostamatta rajata lapsen saamaa informaatiokokonaisuutta tavalla, joka ei tue hänen ajattelukyvyn ja tietämyksen positiivista kehitystä. Tätä voidaan tietenkin valvoa ulkopuolisella kontrollijärjestelmällä, mutta se on jo käytännön toteutuksen ongelmia eikä tässä keskustelussa relevanttia.

Sanomani ydin on siinä, että haluan ihmisten ymmärtävän, että me kaikki, meidän ajattelumme ja se otos kaikesta olemassa olevasta tiedosta, mitä tiedämme, on meitä ympäröivän systeemin päätöksen ja toteutuksen alaista. Informaatiota on niin paljon, että sitä käytännössäkin täytyy rajata, sillä yksi ihminen ei elämänsä aikana pysty vastaanottamaan saati käsittelemään siitä kuin murto-osan.

Ellei ihminen opi itsenäiseksi tiedonhakijaksi, hän tietää vain sen mitä hänelle ulkoa annetaan. Koulutusjärjestelmä ei välttämättä opeta itsenäiseksi tiedonhakijaksi, vaan se saattaa haluta pitää sen alaisuudessa olevat tietyn tiedon ja ymmärryksen rajoissa - jopa niin, että se antaa heille mielikuvan siitä, että ajattelevat itsenäisesti, mutta kontrolloivat tarjolla olevaa tietoa niin, ettei mitään "ulkopuolista" tietoa edes ole satavilla. Se, minkä olemassaolosta ei tiedä, ei ole yksilölle edes olemassa. Hän saattaa myös tietoisesti tai alitajuisesti oppia välttämään informaatiota, jonka hän on oppinut kokemaan luotaantyöntäväksi syystä tai toisesta.

Olemme myös riippuvaisia niistä lähteistä, jotka uutta tietoa etsivät, tutkivat ja julkistavat, ja siitä mitä ja missä muodossa sitä tekevät. Lasken tämän kuuluvaksi opetus- ja tiedotusjärjestelmään, mutta haluan tässä erikseen korostaa sen merkitystä.

Ei siis ole mikään "salaliitto", että opetus- ja tiedotusjärjestelmä rajaa annettua ja antaa rajattua tietoa, vaan se on sekä luonnollinen välttämättömyys että siksi todellinen ilmiö. Meidät on opetettu siihen, että opetus- ja tiedotusjärjestelmämme kertoo meille kaiken olennaisen ja ainoastaan totuuden, ja olemme oppineet tämän niin hyvin, että jatkamme siihen luottamista vielä silloinkin, vaikka monet tahot ovat jääneet kiinni vääristelystä, suorasta valehtelemisesta ja tiedon pimittämisestä monet kerrat. Haluamme luottaa, koska se, ettemme voisi luottaa, on meille eksistentiaalinen kriisi. Jäisimme tyhjän päälle, olisimme silloin ihan vain itsemme varassa.

Tämä lienee ohimennen sanoen pääsyy sille, että moni mielellään uskoo Jumalaan: koemme, että rahkeemme ihmisinä ei riitä kantamaan meitä kaikissa tilanteissa. Toiset taas haluavat uskoa omavaltaisuuteensa, ja kokevat itse hallitsevansa elämäänsä riittävästi uskoakseen omavoimaisuuteensa. Useimmat meistä ymmärtävät kuitenkin riippuvaisuutensa yhteiskunnasta, ja uskovat siihen: politiikkaan, sivistykseen, tieteeseen, opetus- ja tiedotusjärjestelmään, ja kaikkeen muuhun, mitä yhteiskunnassa toimii ja vaikuttaa.

Uskon mielelläni, että pääosa informaatiota etsivistä, ohjaavista ja siitä muuten vastaavista tahoista ovat rehellisesti ihmisen parasta ajattelevia, ja haluavat tarjota todellisuutta vastaavan kuvan, jopa monelta eri taholta tarkasteltuna. Mutta ottaen huomioon sen, että ajattelumme alun perinkin pohjautuu valmiiksi rajattuun tietokokonaisuuteen, objektiivinen tarkastelukykymme on sen takia kyseenalaistettu jo lähtökuopissaan. Tähän päälle tulevat eri tahojen tietoiset päämäärät vaikuttaa ajatteluumme omalla ja parhaaksi katsomallaan tavalla, sekä oma tarpeemme tai kyvyttömyytemme nähdä asiat mahdollisimman todenperäiseltä pohjalta. Kyse on - jälleen kerran - siitä, miten kaikki toteutetaan.

Ellei tätä asetelmaa halua tai osaa itselleen myöntää, on ilmeistä, että opetus- ja tiedotusjärjestelmä on onnistunut luomaan päämääriensä mukaisen yhteiskunnan jäsenen.