Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

On avoimesti myönnetty, ettei varmasti tiedetä, mistä homous johtuu. Kuitenkin mielestäni vahvin ja uskottavin selitys on, että seksuaalisuuden halun kohdistaminen (homo, hetero, bi, pedo, nekro, zoo, fetissit jne.) on psykologinen prosessi, johon vaikuttaa sekä psykologinen identiteettimme että ulkoiset tekijät.

Yksilön (1) fyysinen sukupuoli määräytyy pääosin hormonien vaikuttaessa keholliseen alkumuottiimme (jossa geeneillä on merkittävä osansa), kun taas (2) psyykkinen sukupuoli-identiteetti (joka kuten tunnettua on mitä suurimmassa määrin vaikutteille altis) on sekä fyysisen sukupuolemme, hormonitoiminnan että ulkoisten vaikutteiden tulosta. Seksuaalinen halu syntyy hormonitoiminnan aktivoituessa murrosiässä, ja etsii (3) kohteensa osittain varhaisen kiinnittymisen kaltaisen prosessin, osittain oman psyykkisen sukupuoli-identiteetin johdolla. Kiinnittyminen ei ole oikeastaan seksuaalinen, vaan mitä suurimmassa määrin tunnetason tapahtuma.

Tässä on siis kolme erillistä, osittain toisiinsa limittyvää ja vaikuttavaa tasoa.

Ymmärrettävästi oman koetun sukupuoli-identiteetin osuus libidon kohdistamisen prosessissa on merkittävä. Toisaalta väitän, että myös kiinnittyminen (ts. positiivinen tunneside tietyn sukupuolen edustajaan) tai sen poisjääminen on vähintään yhtä olennainen tekijä tässä prosessissa.

Lapsi tarvitsee henkilökohtaisen mallin sekä miehestä että naisesta (joihin hänellä siis on positiivinen tunneside!), jotta hän pystyisi luomaan tasapainoisen mielikuvan sukupuolten todellisesta luonteesta ja integroimaan ne itseensä.

Siksi näen erittäin huolestuttavana yhteiskuntamme trendin, jossa pyritään ilmeisen tietoisesti ajamaan alas sukupuolisia eroavaisuuksia ja aikaansaamaan jonkinlaisen androgyynin unisex-miljöön. Rikkinäiset perheet ja sitoutumiskyvyttömyys on jo itsessään vakava ongelma, ja sitä ollaan nyt sekoittamassa lisää normaalistamalla perheyhteisöjä, joissa esiintyy vain toista sukupuolta, mutta silti mahdollisesti henkisesti kahta eri sukupuoli-identiteettiä, tai jotakin, mikä ei ole kumpaakaan.

Vaikka minulla ei ole mitään homoja vastaan, enkä pidä heidän yksityisiä mieltymyksiään ongelmana, katson kuitenkin, että homouden "julkistaminen" ja varsinkin avoin adoptio-oikeus (joka on ilmeinen päämäärä) olisi erehdys yhteiskuntatasolla lasten sukupuoli-identiteetin kehittymistä ajatellen.

Toki pitäisi myös tehdä jotakin heteroperheiden hyvinvoinnin eteen ja mahdollistaa sen, että he voisivat pitää lastensa hoidon ykkösprioriteettinaan ja kyetä luomaan turvallisen ja rakastavan kasvuympäristön.

Näen kuitenkin, yllä mainituin perustein, homouden keskeneräisenä kehitysprosessina, ja siksi toivon, ettei homoudesta tehtäisi yhteiskunnallista standarditilaa suomalla homoseksuaaleille avio- tai adoptio-oikeuksia.