Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

Näitä mielipiteitä kun seuraa niin huomattavaa on että uskonto taitaa olla yksi suurimmista rajojen pystyttämiskeinoista. Onko se ainoa pelottelukeino saada ihmiset jotenkin ruotuun? Minkä vuoksi ? Uskovaiset kuuluvat sanovan että ovat velkaa ja tätä kautta tuovat rajansa näkyville. Velkaa kenelle, Jumalalle, elämälle vai toiselle ihmiselle eli toiselle rajoittajalle ? Paljon on ihmisiä jotka jo perheen perustamisen ja lasten kasvatusten jälkeen kokevat saavansa henkisen tyydytyksen samaa sukupuolta olevan kanssa. Pitäisikö siinä kohtaa kuulla rajoittajaa vaa itseään. Onko uskonto ainoa keino pitää parisuhde kasassa ja ehkä pari kotona. Täytyykö nuorten alistua yhteiskunnan painostukseen. Se ei 2000 luvulla enää taida olla mahdollista. Elämä on elämistä varten, rajojen rikkominen ja sydämen kuuntelu johtaa heräämiseen ja noidankehästä irrottautumiseen. Sitä se on ollut sukupolvesta toiseen. Paljon väkevämpiä ongelmia on maapallo täynnä tänä hetkenä joten eikö kannattaisi keskittyä niitte korjaamiseen kuin asioihin joita ei voi muuttaa. Usko on pysyvästi menossa toisenlaiseen suuntaan eikä aina huonompaan sillä kaikki mikä näkyy on vain jäävuorenhuippu, alla on paljon mitä ihmispoloinen ei näe eikä ymmärrä jotenka absoluuttinen totuus on täysin häilyvää. Jonkun mustavalkoinen mielipide ei luo rauhaa vaan egon harhaa. Jumalan avaimet lukkoon ovat vaihtunut jo aikaa sitten.