Adressi Israelin tueksi!

Ohessa on suurlähettiläs DAN ASHBELin vastaukset kysymyksiin:

1. Näyttelyn teema on hyvin poikkeuksellinen. Minkä keskeisen viestin toivotte näyttelyn kertovan sitä katsomaan tuleville oppilaille?

Taipumuksena on, että shoahiin eli holokaustiin viitataan usein tilastojen kautta. Tavallisesti meille esitetään lukuja, joiden avulla pyritään antamaan parempi käsitys viattomiin lapsiin ja aikuisiin kohdistuneesta käsittämättömästä murhasta. Tämän näyttelyn tarkoituksena on antaa kasvot holokaustin uhreille, erityisesti sen nuorille uhreille. Näyttely tuo esille ihmiset, jotka yrittivät säilyttää ihmisyytensä joka tilanteessa. Holokaustin kauhut ovat tämän elämisen ponnistuksen taustalla ja samalla suurissa määrin myös osa sitä.

2. Holokaust on useille tämän päivän lapsille ja nuorille hyvin kaukainen tapahtuma. Miksi mielestänne siitä tarvitsee vielä puhua?

Inhimillisenä päämääränä on estää vastaavan laajuisen rikoksen toistuminen. Kuuden miljoonan ihmisen systemaattinen tappaminen vain sen takia, että he olivat syntyneet tiettyyn ryhmään, on ennenkuulumatonta. Silti emme voi olla varmoja, etteikö tällainen rikos tapahtuisi uudelleen. Jos unohdamme menneisyyden, vaarana on että menneisyyden tapahtumat toistuvat.

3. Tämä näyttely välittää yhden hyvin kipeän näkökulman toisen maailmansodan aikaiseen juutalaisten kansanmurhaan, jossa ei säästetty edes pieniä lapsia. Onko laajemman tähän teemaan liittyvän yhteiskunnallisen keskustelun herättäminen niin Suomessa kuin Euroopassa yhä paikallaan?

Muistakaamme, että 1,5 miljoonan lapsen silmitön murha tapahtui Euroopassa. Se oli alle 80 vuotta sitten. Jotkut holokaustista selviytyneistä lapsista ovat yhä keskuudessamme. Emme voi jättää huomiotta osia Euroopan historiasta. Suomi on osa Eurooppaa ja siten holokaust on myös osa Suomen historiaa.

4. Onko olemassa vaara, että rasismin ja vihan äänien vahvistuessa EU:n alueen valtioissa puhe holokaustista liitetäänkin ns. vihapuheisiin?

Holokaustin ja sen mahdollistaneen ideologian tunteminen ja niistä oppiminen on yksi keino, jonka avulla voidaan varoittaa ennakolta niistä tahoista, jotka käyttävät vihapuhetta viattomia ryhmiä vastaan yhteiskunnassamme.

Holokaustin tunteminen auttaa ennaltaehkäisemään muukalaispelkoa.

5. Ovatko holokaustin tapahtumat koskettaneet jotenkin Teidän lähipiiriänne?

Kuulun sukupolveen, joka ei tuntenut isovanhempiaan. Kaikki vanhempieni perheenjäsenet, jotka jäivät Eurooppaan, eivät selviytyneet natsien "tappokoneesta".

Vanhempani pakenivat Saksasta vuonna 1939 ja viettivät kymmenen vuotta Mantšuriassa. Vasta tämän jälkeen he lopulta saavuttivat "turvasataman" Israelissa.

6. Kuinka itse kertoisitte kouluikäiselle lapselle holokaustin tapahtumista?

Tärkeintä on, että lapset oppivat sekä holokaustin taustoista että sen aikana tapahtuneista rikoksista. On tärkeää esittää aito kuva siitä, miten juutalaiset elivät ennen holokaustia. Näin holokausti-kokemuksen kauhut voidaan tuoda lähemmäksi nuoria ihmisiä, jotka elävät suhteellisen vakaassa ja turvallisessa ympäristössä.



Ohessa on suurlähettiläs DAN ASHBELin vastaukset kysymyksiin englanniksi.

No Child´s Play -exhibition - questions:

1. The theme of the exhibition is very unique. What would be the central message that you wish this exhibition would convey to the pupils who come to see the exhibition?

There is a tendency to refer to the Shoah/Holocaust statistically. Usually we're faced with numbers that try to give a perception of the unperceivable murder of innocent children and adults. This exhibition tries to give the victims, especially the young victims, a face. It shows human beings that try to keep their humanity in every situation. The horrors are in the background and, at the same time, very much part of this attempt to live.

2. For many children and youth of today, holocaust may seem a very distant event. Why do you think we still have to talk about it?

It is a human goal to prevent another crime of this dimension. The systematic killing of 6 million people only because they were born to a certain group is unprecedented. We cannot be sure, however, that a crime like this will not happen again. If we forget the past we run the danger of repeating it.

3. This exhibition looks at the genocide of the Jews during the II World War from a very painful angle: this was a genocide in which not even small children were saved. Do you think that a wider discussion on this theme should be raised up in our societies in Finland and in Europe?

Remember, the indiscriminate murder of one and a half million children happened in Europe. It happened less than 80 years ago. Some of the children who survived are still with us. We must not choose to ignore parts of Europe's history. Finland is part of Europe and therefore the Holocaust is also a part of Finland's history.

4. Is there a danger that a talk about holocaust would be associated with the so-called "hate speech", when the voices of racism and hate are strengthening in the EU states?

Learning and knowing about the Holocaust and the ideology that enabled this crime is one of the ways to warn, in advance, against those who use hate speech against innocent groups in the society. Knowing about the Holocaust should assist in preventing xenophobia.

5. Have the events of holocaust touched you and your family in some way?

I belong to a generation that did not know their grandparents. All members of my parents' family who remained in Europe did not survive the Nazi murder machine. My parents escaped Germany in 1939 and after 10 years in Manchuria, finally reached a safe haven in Israel.

6. How would you yourself tell about the holocaust to a school child?

It is of utmost importance that children learn both about the background and about the crimes. It is important to portray a genuine picture of the lives of Jews before the Holocaust that will bring the horror of this experience closer to young people who live in a relatively calm and safe environment.

http://www.elisanet.fi/juhani.starczewski/Ei_lasten_leikkia-nayttely.htm