Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

Miehen ja naisen välinen laillinen liitto tai sopimus, joka tekee heistä aviomiehen ja vaimon. Jumala sääti avioliiton (OL 49:15).
Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään, 1. Moos. 2:18 (Moos. 3:18). Mies liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi, 1. Moos. 2:24 (Matt. 19:5; Abr. 5:18). Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako, Matt. 19:6 (Mark. 10:9). Viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja kieltävät menemästä naimisiin, 1. Tim. 4:1–3. Pitäkää avioliitto kunniassa, Hepr. 13:4. Herra käski Lehin poikia ottamaan vaimoksi Ismaelin tyttäriä, 1. Nefi 7:1, 5 (1. Nefi 16:7–8). Jumala loi Aadamin ja Eevan mieheksi ja vaimoksi, Moos. 3:7, 18, 21–25.
Avioliiton uusi ja ikuinen liitto: Evankeliumin lain mukaan ja pyhän pappeuden valtuudella suoritettu vihkiminen on voimassa kuolevaisessa elämässä ja iankaikkisuudessa. Kelvolliset miehet ja naiset, jotka siten sinetöidään avioliittoon temppelissä, voivat pysyä miehenä ja vaimona kautta iankaikkisuuden.
Jeesus opetti avioliiton lakia, Luuk. 20:27–36. Herran edessä ei kuitenkaan ole naista ilman miestä eikä miestä ilman naista, 1. Kor. 11:11. Mies ja vaimo ovat yhtä lailla armon ja elämän perillisiä, 1. Piet. 3:7. Mitä sinä sinetöit maan päällä, se on sinetöity taivaassa, Hel. 10:7 (Matt. 16:19). Päästäkseen selestisen valtakunnan korkeimpaan asteeseen ihmisen on astuttava uuteen ja ikuiseen avioliittoon, OL 131:1–4. Jos mies ottaa vaimon, mutta ei minun kauttani, heidän liittonsa ja avioliittonsa eivät ole voimassa heidän kuoltuansa, OL 132:15. Jos mies ottaa vaimon minun sanani kautta ja uuden ja ikuisen liiton kautta ja sen sinetöi lupauksen Pyhä Henki, se on täysin voimassa, kun he ovat poissa maailmasta, OL 132:19.
Eriuskoisten avioliitto: Eri tavalla uskovan ja erilaista uskoa osoittavan miehen ja naisen välinen avioliitto.
Älä ota minun pojalleni vaimoa kanaanilaisten tyttäristä, 1. Moos. 24:3. Jos Jaakobkin vielä ottaa heettiläisen vaimon, niin mitä minun enää kannattaa elää? 1. Moos. 27:46 (1. Moos. 28:1–2). Israelilaiset eivät saaneet avioitua kanaanilaisten kanssa, 5. Moos. 7:3–4. Israelilaiset avioituivat kanaanilaisten kanssa, palvoivat vieraita jumalia ja heidät kirottiin, Tuom. 3:1–8. Salomon vaimot käänsivät hänen sydämensä vieraiden jumalien palvontaan, 1. Kun. 11:1–6. Me emme anna tyttäriämme vaimoiksi muihin kansoihin kuuluville emmekä ota heidän tyttäriään pojillemme vaimoiksi, Neh. 10:31. Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi, 2. Kor. 6:14. Herra pani lamanilaisiin merkin, jotta nefiläiset eivät sekoittuisi ja uskoisi vääriin perimätietoihin, Alma 3:6–10. Jos mies ottaa vaimon, mutta ei minun kauttani, heidän liittonsa ja avioliittonsa eivät ole voimassa heidän kuoltuansa, OL 132:15. Ihmisten pojat ottivat vaimoja, keitä halusivat, Moos. 8:13–15.
Pluraaliavioliitto: Miehen avioliitto kahden tai useamman elossa olevan vaimon kanssa. Miehellä on lupa olla vain yksi vaimo, ellei Herra käske ilmoituksessa toisin (MK Jaak. 2:27–30). Ilmoituksen mukaan pluraaliavioliittoa harjoitettiin pappeuden avaimia hallussaan pitäneen profeetan käskystä Vanhan testamentin aikoina ja palautetun kirkon varhaisina aikoina (OL 132:34–40, 45). Sitä ei enää harjoiteta kirkossa (VJ 1); nykyisin mies, jolla on enemmän kuin yksi vaimo, ei voi olla Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen.
Sarai antoi Abramille vaimoksi Hagarin, 1. Moos. 16:1–11. Jaakob sai vaimoikseen Lean ja Raakelin ja näiden orjattaria, 1. Moos. 29:21–28 (1. Moos. 30:4, 9, 26). Jos isäntä ottaa toisen vaimon, hän ei saa heikentää ensimmäisen osaa, 2. Moos. 21:10. Daavid meni kaksine vaimoineen Hebroniin, 2. Sam. 2:1–2. Ottaessaan useita vaimoja Abraham, Iisak ja Jaakob tekivät niin kuin heitä käskettiin, OL 132:37. Daavid ja Salomo eivät tehneet syntiä missään, paitsi siinä, mitä he eivät saaneet Herralta, OL 132:38–39.