Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

Jo suvaitsevaisuuden nimissä voisin kyllä hyvin allekirjoittaa ne käsitykset, joiden mukaan ´jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi´ja että´kenenkään uskoa älköön pilkattako´,eikä itselläni ainakaan ole mitään tarvetta tuohon viimemainittuun.Eri asia on kuitenkin se, mihin tuo usko ja uskominen oikeuttaa ja mihin se antaa vallan.Omasta mielestäni se ei esim. anna valtaa muiden ihmisten elämän ohjailuun ,eikä muiden elämästä päättämiseen. Varsinkaan muiden tuomitsemiseen se ei oikeuta ketään. Omat käsityksensä asioista ja elämästä voi olla jokaisella, mutta kenellekään muulle niitä ei sittenkään pitäisi alkaa tyrkyttämään. Näin onnistuisimme kunnioittamaan paremmin toisiamme ja elämään harmonisemmin muiden kanssa ,kukin oman aikansa ,tässä maailmassa. Ainoastaan esimerkillämme(jos se on hyvä)voimme ehkä vaikuttaa muihin,mutta silläkin vain siinä tapauksessa,jos joku haluaa sen esimerkikseen ottaa.Sekin olisi hyvä pitää mielessä ja muistaa aina, ettemme kukaan ole ´täydellisiä´. On ihmisiä jotka ovat hyvinkin kunnioituksen arvoisia jossain asiassa (esim. saavutuksiltaan), mutta jossain toisessa suhteessa taas he saattavat olla jopa halveksuttavia,esim pyrkimyksiltään ,tai toimia jollain halveksuttavalla tavalla.Kristittyjenkin olisi hyväksyttävä se, että koko maailmankuvamme ja monet käsitykset maailmastamme ovat sitten Raamatun aikojen muuttuneet paljonkin. Epäilemättä nykyään esim. tiedetään ihmisen kehosta ja psyykestä enemmän kuin silloin.Selvää on sekin, että elämme muuutenkin aivan erilaisten oikeuskäsitysten maailmassa, kuin joskus tuolloin ammoin,tai kuin esim keskiaikana, jolloin ihmisiä poltettiin toreilla roviolla- mm.homoseksuaalisuutensa vuoksi... Kaikki Saksan lähi-historian ns. ´Kolmannen valtakunnan´ vaiheesta kirjoitettu panee epäilemään sitä oliko 1900-luku sittenkään olennaisesti kehittyneempää kuin esim. 1400-luku.Hiroshiman muisto saa jo epäilemään sitäkin ,onko ihmiskunta ylipäätään ollenkaan kehityskykyinen ns. humaanimpien arvojen suuntaan kehityksessään. Niistä arvoista tärkein on tietysti, aivan kuten Raamatunkin mukaan ("Älä tapa")... elämän kunnioitus. Kunnioitetaanko sitäkään arvoa- tämänkään hetken maailmassa?Muista arvoista nyt puhumattakaan.Vaikka kristinuskoon perustuvilla uskonnoilla on ollut paljon valtaa maailmassa ,niin mihin tuota valtaa on käytetty ja ketkä sen vallan käytöstä ja sen seurauksena ovat eniten kärsineet? Vastaus:ne, jotka sen perusteella on tuomittu (vrt."Älkää tuomitko,ettei teitä itseänne tuomittaisi")Raamatun perusteella voitaisiin tuomita vaikkapa ´sapatinrikkojat´,mutta sunnuntaivuorot ovat teollisuuden kannalta välttämättömiä, joten eipä niitä auta enää siihenkään vedoten tuomita.Teollisuuden ja elinkeinoelämän säätelyyn kirkko ei siis ole kyennyt,koskapa jo kirkkojen rakentaminen on täysin riippunut niistä.Jäljelle on jäänyt vain ns.´sukupuolimoraali´ja sillä sarallahan kirkko onkin ns. "kunnostautunut" (vuosisatojen mittaan..) pitänyt pintansa ja löytänyt aina ´sopivat kohteensa´ arvostelulleen ja tuomitsemiselleen . Tämän mallin ovat ottaneet sittemmin muutkin seurakunnat kuin valtionkirkot ,joista ainakin se luterilainen on jo joutunut enemmän mukautumaan ympäröivän yhteiskunnan arvoihin ja esim. luopumaan homoseksuaalien tuomitsemisesta entiseen jyrkkään tapaansa. Suurinta valtionkirkkoa ei siis enää ole syytä pitääkään pahimpana vastustajana tälle asialle,vaan paremminkin niitä muita , sen ulkopuolella toimivia uskonnnollisia pienyhteisöjä ja tunnustuksellisia seurakuntia- niiden nimiä nyt tässä mainitsematta...jokainen menköön itseensä laittakoon Raamattunsa hetken ajaksi syrjään ja kysyköön itseltään:"Millä perusteella juuri minä haluan ja mistä syystä olen oikeutettu tuomitsemaan?" Jos on siinä kysymisessään vilpitön,niin ehkä sielu ja omatunto voivat antaa vastauksen.Tärkeintä olisi kuitenkin se, että tuo vastaus löytyisi omasta itsestä,eikä Raamatun sivuilta...